Lukien läpi elämän: Inkerin kirjavinkit juhlapyhille

Kontulassa asuva Inkeri rakastaa kirjoja ja lukemista. Yksin asuminen maistuu pitkän työuran taittaneelle Inkerille, ja läheltä kotia löytyvät kaikki tarvittavat palvelut - esimerkiksi kirjasto. Minkälaisia kirjoja Inkeri suosittelisi luettavaksi juhlapyhien aikana?

Inkeri syntyi karjalaiseen kotiin, jossa perhe luki ääneen öljylampun valossa. Kirjahyllyt tursusivat kirjoja. Kun kotoa piti lähteä, isä otti kaikki kirjat mukaansa. Nyt Inkerin oma kirjahylly muistuttaa tuota lapsuuden näkyä: seinän kokoisessa hyllyssä pullistelee kirjoja kahdessa perättäisessä rivissä.

Kotikonnuilla Kontulassa

Inkeri katsoo ulos olohuoneensa isoista ikkunoista ja ihailee niistä avautuvaa näkymää.

“Tämä on minun huoneentauluni. Olisittepa nähneet, kun puiden oksat olivat täynnä lunta!”

Inkeri on asunut Helsingin Kontulassa yhteensä jo lähes 60 vuotta. Kontula tuntuu Inkerille kotoisalta paikalta, jossa on hyvät palvelut ja jossa törmää tuttuihin ostarilla. Läheltä löytyvät uimahalli, kirjasto, lääkäriasema ja kauppoja. Inkerin oma koira nukutettiin elokuussa, mutta pojan bokseri on aina välillä yökylässä - sen kanssa voi käydä talon takana metsässä kävelyllä.

“Kyllä tämä on kotipaikkani”, Inkeri sanoo.

Inkeri on mukana asukastoimikunnassa, jonka voimin he järjestävät kerhoiltoja, juhlia ja pihanhoitoa. Naapureiden kanssa on mukava seurustella, mutta Inkeri tykkää asua yksin.

“Minulla on kuusi lasta, joten kotona on ollut aina hälinää ja vilinää. On vapauttavaa asua yksin: saa katsoa telkkarista ihan mitä haluaa!”, Inkeri nauraa.

Voiton vievätkin yleensä iltayhdeksän jälkeen tulevat dekkarit, joissa saa jännittää.

Ammatista toiseen

Inkerillä on takanaan pitkä ja mielenkiintoinen työura. Hän tuli äidiksi 16-vuotiaana ja yhdeksän vuoden päästä lapsia oli jo neljä. Silloin Inkeri päätti mennä töihin ja päätyi keittiöapulaiseksi. Parin kuukauden päästä häntä pyydettiin tarjoilemaan, ja Inkeri tarttui haasteeseen kylmiltään. Tarjoilijan ammatissa hän viihtyi 16 vuotta. Myöhemmin hän työskenteli kaupan liha- ja kalatiskillä, kotiapulaisena ja siivoojana. Vielä tänäkin päivänä hän käy kerran viikossa tekemässä kotitöitä rouvan luona, joka ei siihen itse pysty.

“Kaikki työt ovat olleet aikanansa mielenkiintoisia ja toisaalta hyvin erilaisia. Palveluammatit ovat kivoja ja vaativat psykologista osaamista: jokaista asiakasta on osattava lukea ja heidät on otettava vastaan eri tavoin”, Inkeri pohtii.

Lukeminen intohimona

Kun Inkeri kulki töihin keskustaan, hän luki kaikki bussimatkat. Helvi Hämäläisen koko tuotanto taittui linja-autossa.

“Kerran kävi niin, että löysin itseni myöhään illalla bussin päätepysäkiltä, kun olin kirjaan keskittyessäni kurvannut pysäkkini ohi. Rämmin vihaisena kotiin sateessa. Toisella kertaa taas päädyin metron kääntöraiteille”, Inkeri nauraa. “Minulla on tapana uppoutua kirjojen maailmaan täysin”.

Inkerin kirjahyllystä löytyy paljon tuttuja nimiä. On Sofi Oksasta, Anna-Leena Härköstä, Virpi Hämeen-Anttilaa, Jarkko Sipilää… Lista jatkuisi vaikka kuinka pitkään.

“Usealta olen lukenut koko tuotannon. Kirjallisuus on muuttunut ainakin sillä tavalla, että nykyään kirjoja ilmestyy enemmän ja ne ovat usein sävyltään kevyempiä”.

Radiossa puhutaan Finlandia-ehdokkaista. Aiempien vuosien Finlandia-ehdokkaat ja voittajat ovat olleet usein Inkerin lukulistalla, mutta vuoden 2017 ehdokkaat eivät ole vielä herättäneet Inkerin kiinnostusta.

“Ne tuntuvat niin oudoilta. Tykkään siitä, kun kirja on mukaansatempaava ja siinä tapahtuu paljon. Hyvä kirja vaikuttaa tunteisiin”, Inkeri pohtii.

Verraton kirjasto

Suomessa kirjastoja on reilusti yli 800, joten monella sellainen siintää aivan nurkan takana – ehkä yllättäenkin. Onneksi Inkerin lähikirjasto, Kontulan kirjasto, ei ole kaukana kotoa. Rollaattorilla kulkeminen on hidasta, mutta kirjastossa on silti käytävä.

Inkeri seuraa silmä kovana kulttuuriuutisia ja poimii sieltä kirjavinkkinsä. Hän kirjoittaa nimet lapulle ja tilaa teokset kirjastosta.

“Lainaan kirjan aina ensin kirjastosta, ja jos se on tarpeeksi hyvä, ostan sen omakseni”, Inkeri kertoo. “Kokeilin myös kirjaston lukupiiriä, mutta se ei ollut minun juttuni. Siellä olivat aina samat ihmiset äänessä”.

Kirjastoon on juuri saapunut kaksi kirjaa Inkerin tilaamana: Eppu Nuotion Myrkkykeiso ja Mari Jungstedtin Luvattu maa. Inkeri kiertää vielä läpi bestseller-hyllyn ja panee korvan taakse muutaman nimen.

Hyviä kirjoja on kirjasto täynnä, mutta jos suosituksia voi antaa vain muutaman, päätyy Inkeri kolmeen kirjaan.

1. Kun kaipaat pohdiskelua ihmisluonnosta

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen, Otava 2011 (kääntänyt Taina Helkamo)

Meksikolaisen näytelmäkirjailija Sabina Bermanin esikoisromaani kertoo autistisesta ja puhekyvyttömästä Karenista, joka tulee paremmin toimeen eläinten kuin ihmisten kanssa. Karen ryhtyy suojelustoimiin kalojen ja delfiinien puolesta. Kirjassa on hedelmällistä pohdintaa eläinten ja ihmisten samankaltaisuuksista ja erilaisuuksista sekä tätä kautta eläinten oikeuksista.

2. Kun kaipaat jännitystä

Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella, Bazar 2016

Nuotion ja Soinisen teoksessa dokumenttikuvaaja alkaa selvittää Ablert Edelfeldtin Nainen parvekkeella -maalauksen taustoja ja olinpaikkaa. Fakta ja fiktio sekoittuvat tässä “taidedekkariksikin” kutsutussa teoksessa. Kirjassa seikkaillaan Pariisissa ja temmelletään taidehistoriassa.

3. Kun haluat liikuttua

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Gummerus 2010 (kääntänyt Anuirmeli Sallamo-Lavi)

Olssonin esikoisteoksessa erakkoluonteinen rouva Astrid ja kolmekymppinen Veronika ystävystyvät vaikeiden mutta sielukkaiden keskustelujen äärellä. He huomaavat heitä yhdistävän menetyksen tuska ja padotut tunteet. Traagisuudestaan huolimatta kirjassa on kantava lempeä sävy, joka antaa uskoa. Monet kirjabloggaajat puhuvat tästä teoksesta “lohtukirjanaan”.

Menot ja lapset pitävät liikkeessä

Lukemisen ohella Inkeri harrastaa valokuvausta ja käy mielellään keskustassa konserteissa, teatterissa ja taidenäyttelyissä. Myös iso perhe, lapset, lapsenlapset, ja lapsenlapsenlapset, pitävät Inkerin liikkeessä.

“Elämässä riittää korttien kirjoittamista”, Inkeri nauraa ja esittelee itse kuvaamiaan joulukortteja. Kuviin Inkeri on ikuistanut kuusenkoristeita ja kynttilän eloisan liekin.

Lapset varmistavat, että Inkerille tärkeät tavat ja perinteet jatkuvat.

“Olen aina lukenut omille lapsillenikin ääneen, ja ostanut heille kirjoja lahjaksi. Kyllä se kirjallisuus antaa paljon”.

Löydä uusi kodikas vuokrakotisi tästä.