Rakkautta ensi silmäyksellä - Iloista eloa yhteisöllisessä StudioKodissa

”Rakastuin tähän heti, kun näin sen ja ajattelin, että se olisi juuri sopiva minulle. En sen jälkeen edes katsonut muita asuntoja, vaikka ne olisivat olleet neliöiltään suurempia", tunnustaa Thea Kristiina Roos valoisassa SATO StudioKodissaan.

Thea Kristiina Roos haluaa perustaa SATO StudioKotiin lukupiirin

Ideoidaan yhdessä

StudioKodin täpötäydestä yhteisötilasta kuuluu joulukuisena tiistai-iltana kevyt puheensorina. Talon yhteisömanageri Olli Järvenkylä valmistelee esitystään ja alkaa sitten käydä läpi illan agendaa. Ajankohdan vuoksi asukkaiden kanssa keskustellaan tällä kertaa mahdollisen kuusenhakureissun sekä pikkujoulujen järjestämisestä, kiinnostuksesta kirjallisuuspiirin pitämiseen ja yhteisen brunssin valmistamisesta heille, jotka aikovat viettää joulupyhänsä StudioKodissa.

Lopuksi keskustelu kääntyy asumista koskeviin kysymyksiin, sillä tuoreeseen taloon liittyy vielä hieman keskeneräistä työtä ja epäselvyyksiä, muun muassa sulakelaatikon sijainnista. Järvenkylä vastaa parhaansa mukaan asukkaiden esiin nostamiin aiheisiin ja merkitsee niitä muistiin tarpeiden siirtämiseksi ratkaistavien listalle.

”Porukka alkaa selvästi tutustua ja ryhmääntyä, ja täällä on alkanut syntyä kaveriporukoita."

"Me haluamme, että jokainen löytää oman tapansa olla yhteisöllinen. On selvää, että täällä on sosiaalisempaa porukkaa, joka lämpeää nopeasti, mutta myös heitä, jotka ovat ujompia ja tarvitsevat enemmän aikaa uusiin ihmisiin tutustuakseen. Osallisuus on täällä mahdollisuus, eikä pakko”, Järvenkylä kertoo.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Thea Kristiina Roosin asunnon ovesta astellessa vastaan tulee avara ja rauhallinen tunnelma, ja 15,5 neliöön näyttää mahtuvan yllättävän hyvin. Makuuhuoneena useimmissa yhden huoneen asunnoissa toimiva parvi tuo korkeisiin tiloihin sopivasti lisäneliöitä ja ruokailuun soveltuva pöytälevy aukeaa parvelle johtavien rappusten seinästä. Roos pitää sitä auki osana olohuonemaista salia pöydän viemättä kuitenkaan merkittävästi tilaa kokonaisuudesta. Salissa on lisäksi pieni kahvipöytä ja nojatuoli. Roos kertoo ymmärtäneensä välittömästi, että asunto olisi hänelle täydellinen.

”Rakastuin tähän heti, kun näin sen ja ajattelin, että se olisi juuri sopiva minulle. En sen jälkeen edes katsonut muita asuntoja, vaikka ne olisivat olleet neliöiltään suurempia. Haku oli kolmiosainen ja onneksi pääsin mukaan seuraavaan ja sitä seuraavaan vaiheeseen”, Roos muistelee.

StudioKodin iäkkäimpänä asukkaana Helsingin Kruununhakaan syntynyt Roos on elämässään ehtinyt asua jo monenlaisissa asunnoissa. Edellisestä asuinpaikasta hän joutui lähtemään terveyttä heikentäneen sisäilman vuoksi. Esikoisromaaniaan juuri viimeistelevä, ja seuraavaa aloitteleva, Roos näyttää silminnähden tyytyväiseltä uuden asuntonsa keskellä. Talon yhteisöllisyyskokeiluun hän suhtautuu kiinnostuneesti.

”Eihän kaikkien tarvitse välttämättä olla kamuja keskenään. Täällä suurin osa on minua huomattavasti nuorempia, mutta ajattelin, että jos olen avoin niin ei varmasti ole estettä sille, etten ystävystyisi ihmisten kanssa.”

Aikaisemmin mainittu lukupiiri nostettiin pöydälle Roosin aloitteesta ja hän kertoo myös muunlaisen yhteistekemisen kiinnostavan.

”Ajattelin tuon lukupiirin perustamisen kautta, että jos talosta löytyisi muitakin pöytälaatikkokirjailijoita, niin voisi samalla tuoda tekstejä luettavaksi. Lisäksi tuli esille, että yksi asukas mahdollisesti voisi ohjata jumppaa tai joogaa, ja sille olisi paikkakin yläkerran saunahuoneessa.”

Oma rauha ensimmäistä kertaa

Toisessa kerroksessa asuvan Joseph Capapasin asunto on peilikuva Roosin vastaavasta, mutta sen kodikkuus on muotoiltu kiireisen opiskelijan muotilla. Filippiineiltä kolme vuotta sitten Suomeen saapuneelle Capapasille kyseessä on ensimmäinen oma koti, sillä aikaisemmat asumukset hän jakoi ystäviensä kanssa.

”Etsin aluksi 30 m2 kokoista asuntoa, koska uskoin tarvitsevani vähintään sen verran tilaa. Näin kuitenkin StudioKotia käsittelevän videon ja ällistyin siitä, miten kaunis tämän kokoinen asunto voi olla. Pidän erityisesti parvesta ja siitä, että saan ensimmäistä kertaa omaa rauhaa. Voin tehdä mitä haluan, eikä tarvitse huomioida ketään muuta sekä erityisesti miellyttää se, että saan nukkua rauhassa”, Joseph Capapas naurahtaa.

Joseph sisusti StudioKotinsa opiskelijan meiningillä.

Capapas toimi Filippiineillä sairaanhoitajana ja pääsi Suomessa töihin lähihoitajaksi. Hän päätti kuitenkin kouluttautua sairaanhoitajaksi myös täällä ja opiskeluiden ohella hän työskentelee Arabiassa liikuntarajoitteisten palvelutalossa.

Joseph kertoo StudioKodin olevan mainio paikka oppia lisää Suomen kielestä ja kulttuurista.

”Ajatus yhteisöhuoneesta ja siitä, että pääsisin tutustumaan uusiin ihmisiin, innostivat minua suuresti. En ole vielä päässyt tutustumaan kaikkiin, mutta haluan ystävystyä kaikkien kanssa, jos mahdollista. On hienoa pystyä jakamaan harrastuksiaan ja tietojaan muiden kanssa ja oppia lisää Suomesta. Se on helppoa, koska suurin osa asukkaista on suomalaisia.”

StudioKodin Facebook-ryhmä ja WhatsApp-kanava ovat Capapasille hyvä tapa oppia kieltä. Sitä kautta hän voi osallistua arkisiin suomenkielisiin keskusteluihin, joihin pääsy voisi olla muuten monelle maahanmuuttajalle hankalaa. Somea käytetään talossa melko arkisiinkin asioihin.

”Kun herään aikaisin aamulla ja keitän kahvia yhteisötilassa, olen kirjoittanut Facebookiin, että kahvi on valmista. Sieltä sitten kommentoidaan, että tulossa ollaan. Monissa keskusteluissa käytetään paljon puhekieltä ja minun on paikoittain vaikea pysyä kärryillä. Opin kuitenkin juuri eilen uuden sanan: säbä. Opin siitä, että se on sellainen peli kuin salibandy. Toivon, että pääsen pian pelaamaan sitä.

Uudenlaisen asumisen jäljillä

Yksi StudioKodin asukkaista on yhteisömanageri Olli Järvenkylä, jonka asemassa työn ja vapaa-ajan rajat ovat melko häilyvät. Hän on pyrkinyt kuitenkin selkeyttämään sitä asukkaiden suuntaan.

”Olen viestinyt, että kun minulla on SATOn huppari päällä ja lätkä kaulassa niin olen töissä. Toki muulloinkin autan mielelläni naapureita kaikessa, missä pystyn”, Järvenkylä toteaa.

Yhteisöllisyyden lisäämisellä pyritään StudioKodissa siirtämään muun muassa jakamistaloutta ideasta käytännöksi.

”Talon Facebook-ryhmässä ja WhatsApp-kanavassa jaetaan paljon vinkkejä sekä pyydetään ja annetaan apua. Siellä tarjotaan esimerkiksi autokyytiä, jos jonkun pitäisi päästä käymään kaupassa, hakemaan huonekaluja tai muuta. Asukkaat haluaisivat myös hankkia yhteisiä imureita, sillä kun on niin pienet asunnot niin ei välttämättä joka asunnossa pitäisi olla imuria, vaan yksi tai kaksi per kerros riittäisi."

"Lisäksi meille on tulossa pian yhteiskäyttöön SATOn sähköauto, eli tuolloin niin monen ei välttämättä tarvitse omistaa autoa.”

SATO StudioKodin yhteisömanageri Olli Järvenkylä oli tuttu näky Raikukujan pilottitalossa jo rakentamisen aikaan.

StudioKoti on SATOlle pilottikohde, jonka olemassaolon taustalla vaikuttaa kaksi keskeistä kaupungistumisen trendiä: väestönkasvu ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista.

”Tarkoitus tässä pilotissa on löytää hyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, joista voidaan miettiä, voidaanko niitä skaalata muihinkin SATOn kerrostalokohteisiin. Jos täältä löytyy ideoita, joita voimme lähteä kustannustehokkaasti levittämään, niin kokeilu on onnistunut erinomaisesti.”

Lue lisää SATO StudioKodista »

Lue lisää kodeista, kaupungeista ja niiden asukkaista SATOn vuoden 2017 vuosikertomuksesta »