Hiljaisuus kuuluu kaupunkiin

Myös kaupungissa kannattaa hakeutua hiljaisiin paikkoihin, sillä jokainen meistä tarvitsee äänettömiä hetkiä. Lue, mitä vaikutuksia hiljaisuudella on ihmiselle.

Miten kaupungista voi löytää hiljaisuutta?

Kaupunkilaisen kannattaa itse hakeutua paikkoihin, jossa on hänelle miellyttävä ääniympäristö. Hiljaisia paikkoja kaupungissa ovat esimerkiksi sisäpihat, kirjastot, kirkot, puistot, vesistöjen rantareitit sekä kaupunkimetsät. Kaupungin hiljaisuus ei ole koskaan samanlaista kuin vaikkapa rauhallisessa mökkiympäristössä, vaan siihen kuuluu usein liikenteen pieni taustaääni jossain. Kaupungin hiljaisuudelta ei myöskään vaadita yhtä paljon kuin hiljaisuudelta luonnon keskellä. Tärkeää on, että liikenteen taustakohina on sen verran vaimeaa, että siitä erottuvat pienet rauhoittavat äänet, kuten lehtien havina tai linnun viserrys.

 

Olemme alun perin metsäläiskansaa. Onko suomalaisessa hiljaisuudessa erityispiirteitä?

Hiljaisuus on käsitteenä hyvin kulttuurisidonnainen. Suomalaisilla on pitkä asutushistoria harvaan asutussa maassa. Ihmislajimme on kehittynyt luonnontilaisessa ääniympäristössä, eikä nykyihmistäkään ole luotu kestämään jatkuvaa meteliä. Suomessa perinteikkäitä hiljaisia paikkoja ovat esimerkiksi sauna, ja suomalaisilla on myös taito olla hiljaa, niin hyvässä kuin pahassa. Meillä arvostetaan paljon rikkumatonta luonnonrauhaa, jota on tarjolla esimerkiksi kesämökeillä, kun taas Keski-Euroopassa vaikkapa vanhan kaupungin rauhallisuus ja sitä tahdittava kirkonkellojen soitto, saatetaan mieltää hiljaisuudeksi. Silti lähes kaikki ihmiset universaalisti pitävät luonnon äänistä.

 

Miten hälyisä ympäristö vaikuttaa kaupunkilaiseen?

Noin miljoona ihmistä Suomessa asuu melun riskirajat ylittävillä alueilla. Suomalaisista 36–38 prosenttia on meluherkkiä: tällä ryhmällä on mahdollisesti muita suurempi tarve hiljaisuuteen, ja meluherkkyys on ihmisillä geneettisesti periytyvä. Liiallisella metelillä on monia tutkitusti haitallisia tekijöitä ihmisen hyvinvointiin ja kehitykseen, sillä jatkuva melulle altistuminen rasittaa elimistöä fyysisesti ja psyykkisesti, ja riski saada melusta aiheutuvia haittavaikutuksia kasvaa. Melun haittavaikutuksiin kuuluvat esimerkiksi unen laadun heikkeneminen, verenpaineen kohoaminen, immuniteettitason lasku, keskittymiskyvyn heikentyminen ja stressitason nousu. Siksi olisikin tärkeää, että kun monet kaupunkilaiset altistuvat väistämättäkin melusaasteelle, koti pidettäisiin rauhan tyyssijana, ja kaupungin viheralueita käytettäisiin hiljaisuuden kokemuksiin. Jo 5-7 minuutin oleskelu elvyttävässä rauhallisessa ympäristössä laskee verenpainetta ja pulssia.

 

 

Miten kotiin saa mahdollisimman paljon hiljaisuutta?

Jo asuntoa hankkiessa on hyvä kiinnittää huomiota asunnon sijaintiin: ainakin makuuhuoneiden olisi hyvä sijaita pihan puolella, ettei unen laatu kärsi metelistä. Lisäksi tietysti asunnon äänieristyksen ja akustiikan olisi hyvä olla kunnossa. Suuri osa nykyihmisestä tekee henkistä työtä, jolloin aivot tarvitsevat kotona lepoa. Kotona kannattaakin varta vasten vaalia hiljaisuutta eli pitää taukoja television, radion tai musiikin taustahälystä. Arkeen kannattaa myös luoda hiljaisia traditioita, kuten sanomalehden lukua aamupalapöydässä täydessä rauhassa tai viikoittaista, rauhoittavaa saunakäyntiä.

 

Mitä hyvää hiljaisuus antaa ihmiselle?

Hiljaisuus on hyvin armelias asia: se ei pakota tai vaadi ihmiseltä mitään, vaan antaa potentiaalin siihen, että jotain positiivista voi tapahtua. Heittäytyminen hiljaisuuteen voi olla usein myös hetki onneen. Myös luova työ, jota yhä useampi meistä tekee, vaatii välillä aivojen joutokäyntiä, jota hiljaisuus edesauttaa. Haaveilu, unelmointi ja muisteleminen sujuvat helpoiten hiljaisuudessa. Säännöllisellä pistäytymisellä hiljaisiin paikkoihin on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin.

Onko hiljaisuudessa myös huonoja puolia?

Esimerkiksi yksinäiselle ihmiselle hiljaisuus ja se, ettei tapahdu mitään, saattaa olla ahdistavaa. Kodin radion tai television ääni antaakin turvallisuuden tunteen arkeen. Sosiaalisessa tilanteessa jonkin keskustelijan hiljaisuus voi myös jättää hänet alakynteen. Kannattaa pysähtyä miettimään, minkälainen on oma, yksilöllinen tarve hiljaisuudelle. Usein sopiva balanssi sisältää sekä hiljaisuutta että hälinää.

 

 

Näkyykö hiljaisuuden tarve eri elämänvaiheissa?

Hiljaisuus voi kulkea läpi elämän ihmisen voimavarana. Lapsille olisi hyvä tarjota ajoittain rauhallinen ympäristö: melu vaikuttaa lasten kykyyn sitoutua toimintaan kuten leikkimiseen. Jatkuva, riskirajat ylittävä melulle altistuminen, esimerkiksi asuinalueen meluisuuden vuoksi, näyttäisi huonontavan myös koululaisten pitkäkestoista muistia ja lukemistehtävistä suoriutumista. Jatkuvassa hälinässä eläville lapsiperheen vanhemmille päivittäinen oma hetki hiljaisuudessa lataa akkuja kummasti. Joillekin hiljaisuus saattaa tuoda myös lohtua, ja esimerkiksi metsän hiljaisuus voi lohduttaa surun kokenutta.

 

Löytyykö kaupungeista tarpeeksi hiljaisia paikkoja?

Uskoisin, että niitä kaivattaisiin lisää. Esimerkiksi hiljaisia kahviloita, joissa ei soi taustamusiikki, on enää harvassa. Hiljaisuutta pitäisikin ottaa enemmän kaupunkisuunnittelussa huomioon, esimerkiksi sisäpihat voisivat toimia hyvinä hiljaisuuden keitaina. Myös puistoja ja rantoja, samoin sisätilojen akustiikkaa tulisi suunnittelussa vaalia. Tutkimusten mukaan kaupunkilainen hakeutuu sitä helpommin hiljaisille alueille, mitä lähempää kotia niitä löytyy. Myös hiljaisten harrastusten, kuten joogan ja mindfulnessin suuri suosio kertoo siitä, että hiljaisuudelle on etenkin kaupungeissa kysyntää.

Outi Ampuja on Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti ja tietokirjailija. Hän on julkaissut useita artikkeleita ja teoksia ympäristömelusta ja ääniympäristömme muuttumisesta. Juuri julkaistu teos Hyvä Hiljaisuus (Atena Kustannus) käsittelee sitä, mihin ihminen tarvitsee hiljaisuutta.