Jyväskylän Rautpohja: työläishistoriaa, viehkeitä maisemia ja kirjavia tarinoita

Tiesitkö, että Jyväskylän Rautpohjassa sijaitsee valtakunnallisesti yksi merkittävimmistä funkkis-asuinalueista, johon aivan ensimmäisiksi muuttivat suuren tehtaan työntekijät? Tai että aivan asuinalueen vieressä voi kalastaa kuvankauniilla Tuomiojärvellä?

Lähes umpeen kasvaneesta järven lahdesta muodostui pieni asuinalue ja osa Mäki-Matin kaupunginosaa Jyväskylässä viime vuosisadan alkupuolella. Vuonna 1936 Rautpohjaksi nimetyksi alueeksi perustettiin valtion tykkitehdas, jossa valmistettiin tykkejä Suomen puolustusvoimille.

Viimeiset 40 vuotta siellä on keskitytty lähinnä paperin tuottamiseen. Monet jyväskyläläiset tuntevatkin Rautpohjan erityisesti Valmetin tehtaan alueena, jossa on kautta historian virinnyt omanlainen yhteisöllisyytensä.

Rautpohja Suomen ensimmäisiä funkkisalueita

Rautpohjan tehtaan työntekijöille rakennettiin aikoinaan asuinalue, josta näki suoraan työläisten hierarkian: pomot Vasikkavuoren rinteellä, muut työläiset alempana mäen kupeessa.

Lamellitalot suunnittelivat tehokaksikko Airi Seikkala-Viertokangas sekä Märtha Lilius-Tallroth. Alue perustui uuteen ja erikoiseen, 1930-luvun funktionalistiselle arkkitehtuurille tyypilliseen avoimeen korttelirakenteeseen, josta Rautpohjan asuinalue toimii edelleen tyylipuhtaana esimerkkinä.

Funktionalistisella tyylillä on Jyväskylässä pitkät perinteet. Ehkä tunnetuin suomalainen funktionalistinen arkkitehti – ja arkkitehti ylipäänsä – Alvar Aalto asui nuoruutensa Jyväskylässä ja on jättänyt kaupunkiin lähtemättömän jälkensä. Ei siis ihme, että juuri vehreässä ”Suomen Ateenassa” sijaitsee arkkitehtonisesti merkittävimpiä ja ensimmäisiä funktionalistisia asuinalueita. Luonto ja käytännöllisyys kulkevat Jyväskylässä saumattomasti käsi kädessä.

Tänään samat funkkistalot, joita ennen asuttivat ”valmettilaiset”, ovat SATOn omistuksessa ja vuokrattavina. Tehdastyöläiset ovat vaihtuneet lapsiperheisiin ja muihin asukkeihin, mutta kuuleman mukaan meno on edelleen vilkasta.

Entiset tehtaalaiset muistelevat lämmöllä asuinalueen saunaa, joka oli Rautpohjan asuinalueen sydän, lämpimänä joka ilta neljästä kahdeksaan. Saunassa vaihdeltiin kuulumisia, kinasteltiin ja kilpailtiin siitä, kuka kestää kuumimmat löylyt. Kuvassa Kauko Mäkelin sekä saunakassa Raija Viitanen.

Yhteisiä vappuja ja puheliaita naapureita

Aila Viinikainen asui perheineen Rautpohjassa viime vuosituhannen puolella. Hän muistelee asuinaluetta ja taloja lämpimästi. Rautpohjan ajoista on jäänyt elämään värikkäitä muistoja ja tarinoita.

”Siellä oli lasten hyvä leikkiä, eikä tehdaskaan häirinnyt yhtään – päinvastoin”.

”Pojilla oli aina kavereita. Meidän talossa oli yhteisiä juhlia, vappuja ja muitakin vietettiin yhdessä”.

Alueella pitkään asustelleet saattoivat kertoa juttuja ja muistuttaa naapureitaan entisaikojen tavoista. Eräänä päivänä Ailan pestessä vaatteita pyykkituvassa Rautpohjassa pitkään asunut rouva tuli tokaisemaan, että ”ei täällä ennen käyny rouvat pesemässä, kyllä ne olivat palvelijat, jotka kävivät”. Enää eivät luokkaerot Rautpohjassakaan näy, pohtii Aila.

”Kyllähän siellä sellasia persoonallisia ihmisiä asui”, Aila muistelee. Hän muistaa avoimen ja puheliaan Sirkun, joka oli lähtenyt evakkona Karjalasta ja päätynyt Rautpohjaan. Sirkku muisti huudella pulkkamäessä kylmettyneitä lapsia kaakaolle.

Lähellä niin luonto kuin palvelutkin

Rautpohjasta ei ole Jyväskylän keskustaan matka eikä mikään, ja läheltä löytyvät niin sairaala kuin funkkistyyliä jatkava Aaltoalvarin uimahallikin – kesäisin tosin kannattaa käydä uimassa upealla Tuomiojärvellä. Nykyään järvellä voi harrastaa kaikenlaista beach volleysta kalastukseen.

Lintubongaritkin saavat luonnosta osansa: Rautpohja on tunnettu bongauspaikka, jossa lintujen menoa voi seurailla parhaiten keväisin ja syksyisin. Onpa alueelle rakennettu uusi lintutornikin. Talvisin taas aivan Rautpohjan asuinalueen vieressä voi käydä luistelemassa Hipposhallissa, joka jäädytetään talvisin tekojääradaksi.

Aila muistaa Rautpohjan rauhallisena ja mukavana asuinpaikkana, jossa kaikki palvelut olivat lähellä, eikä lapsia tarvinnut kuskata minnekään kauas kouluun tai harrastuksiin. Vaikka Aila perheineen lähti Rautpohjasta ikioman talon perässä, eivät he liian kauas raaskineet muuttaa: ”Oli hyvä kun löydettiin talo niin läheltä! Kyllä tämä alueena on ihan hirveän hyvä tämä puoli kaupunkia.” Myös seuraava sukupolvi on ottanut alueen sittemmin haltuun: ”Poikien kavereita on asunut jälkeenpäin, kyllähän ne mielellään tässä asusteli nuoretkin”.

Rautpohjan funkkistalot kuuluvat museoviraston luetteloon valtakunnallisesti arvokkaista rakennuskohteista. Ihan kaikista vuokrakodeista ei Rautpohjan veroista historiaa ja tarinoita löydykään. Uusille on kuitenkin vielä tilaa – löydätkö sinä Rautpohjasta uuden kodin? Katso vapaat asunnot.
 


Osittaislähteinä käytetty Esa Sirosen ja Seppo Niemen Keski-Suomen Radiolle toimittamaa kuulukuvasarjaa ”Tämän kylän tarinoita” (19.5.2002) sekä Esa Sirosen kirjoittamaa artikkelia Keski-Suomen Viikko -lehdelle (29.4.2004).