Käsitöitä kylähengessä

Niittykumpu tarjoaa lapsille monipuolisia harrastuspaikkoja. Yksi niistä on Gräsan kartanon entisöidyssä navetassa toimiva kädentaitojen keskus.

Amanda Lötjönen (vas) ja Ida Laine viihtyvät mainiosti keramiikkakerhossa. Idasta kerhossa hauskinta on se, kun saa tehdä yhdessä toisten kanssa.

Kivenheiton päässä Niittykummun Metrokeskuksen työmaan kilkatuksesta katse osuu vanhaan, kauniiseen kivirakennukseen. Monelle espoolaisperheelle matala talo on tullut vuosien saatossa tutuksi: Gräsan kartanon vanhassa navetassa toimii kädentaitojen keskus lapsille ja nuorille. On itseasiassa toiminut jo 70–80 -lukujen taitteesta lähtien. Keskuksen ajatuksena on tarjota harrastuspaikka, jossa lapset voivat vapaa-ajallaan kehittää käden- ja ilmaisuntaitojaan.

Ohjaaja Heleena Maaranta näyttää Oscar Rasehornille, kuinka savea käsitellään. Tällä kertaa kerhossa työstetään kauniita ananaksia.

– On äärettömän tärkeää, että nykylapset ja nuoret saisivat tehdä käsillään jotakin luovaa. Kouluissa vähennetään käsitöitä jatkuvasti, ja senkin vuoksi koemme olemassaolomme tärkeäksi, kertoo Gräsan keramiikka- ja hopeatöiden ohjaaja Heleena Maaranta.

Gräsassa voi keramiikka- ja hopeatöiden lisäksi puuhata puun, metallin ja tekstiilien parissa – tai rassata vaikka oman moponsa moottoria. Tänään Heleenan 9–12 -vuotiaat keramiikkakerholaiset näyttävät muovailevan savesta eläinhahmoja, jotka pintamaalauksen jälkeen päätyvät 1260-asteiseen uuniin raakapoltettaviksi. Ryhmässä on kolme tyttöä ja kolme poikaa – ja tunnelma vaikuttaa leppoisan innostuneelta.

Kerhomaksut ovat Gräsassa edulliset, lukukausimaksulla katetaan ainoastaan materiaalikulut.

– Kivointa täällä on se, kun saa tehdä kaikkea yhdessä, kiteyttää Ida Laine tuntemuksiaan kerhosta.

– Mä tykkään tehdä sellaisia töitä, joissa saa käyttää lasinsiruja, koska niistä tulee hienoimpia, arvioi Aaron Koskinen.

Heleena-ohjaajalle lasten ajatukset kerhojen tärkeydestä ovat tuttuja, sillä hän on vetänyt ryhmiä peräti 35 vuotta. Oppilaita on siis jo toisessa sukupolvessa.

– On todella hienoa, että entiset oppilaani ovat kokeneet Gräsan niin tärkeäksi paikaksi, että tuovat omatkin lapsensa kerhoihin. Moni pikkupoikana aloittanut on täällä myös ohjaajana.

Oscar Rasehorn (oik) sekä Arthur Koskinen keskittyvät saven muotoiluun.

Gräsan tärkeydestä lähiseudun perheille kertoo myös Heleenan mukaan kylähenki, jolla paikasta pidetään huolta: jos joku ohjaaja on sairaana, perheet saattavat itse hoitaa sijaisen paikalle.

– Täällä tulee tunne, että koko kylä kasvattaa toistensa lapsia. Se on nykyaikana, ja etenkin pääkaupunkiseudulla, harvinaista.

Moni perhe repii hiuksiaan lasten kalliiden harrastusmaksujen kanssa, mutta Gräsassa kukkaron nyörejä ei tarvitse venyttää. Kerhoista kustannetaan vain materiaalimaksut eli noin 50 euroa lukukautta kohden.

Vaikka kerhot ovat suosittuja, niihin toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi myös uudet tulijat.

– Toivon kovasti, että esimerkiksi Niittykummun alueen uudet asukkaat toisivat lapsiaan meidän kerhoihin. Täällä saa viettää vapaa-aikaa hyvin luovassa ilmapiirissä, Heleena hymyilee.

Gräsan kotoisa kädentaitojen keskus toimii Gräsan kartanon entisessä navetassa. Vuosikymmenten aikana kerhossa on syntynyt lukuisia taideteoksia.

Katso Niittykummun ja lähialueiden vapaat vuokra-asunnot

Kurkkaa video Gräsasta: