Vuokralla kimppakämpässä

Kimppakämppä
Ksenia Eskola ja Joni Uimonen asuvat yhteisasunnossa Helsingin Kruununhaassa.

Kimppakämpässä vuokralla asuminen on edullista ja mukavaa – ja myös tulevaisuudessa yleistyvä asumismuoto. Kurkistimme kahteen yhteisasuntoon. 

Postiluukun päälle on teipattu lappu, jossa on liuta sukunimiä. Oven avaa Ksenia Eskola, 29, vauva sylissään. Pienokaisen jokellus kaikuu vanhassa, kauniissa rapussa. Kaksikuukautinen Kimmo-vauva on tämän kodin yhdeksäs – ja nuorin – asukas. Astumme sisään kahdeksan ystävyksen yhteiseen kotiin, 250-neliöiseen kerrostaloasuntoon Helsingin Kruununhaassa.

Vaikka kapea eteinen on täynnä kenkiä, Ksenian mukaan se on tänään sunnuntaina suorastaan autio.

– Viikonloppuisin kotona on vähän liiankin hiljaista, kun monet kämppikseni käyvät vanhemmillaan tai ovat muuten liikkeellä. Arkena alkaa taas mukava vilinä. 

Ksenia ja Kimmo asuttavat talossa kahta huonetta, joiden yhteiskoko on vajaa kolmekymmentä neliötä. Asukkaiden huoneet ovat kaikki erikokoisia, mutta sijaitsevat kaikki saman kapean käytävän varrella – joko kadulle tai sisäpihalle päin. Puolitoista vuotta kodissa asunut Ksenia ei ole koskaan asunut yksin, ja on päätynyt kimppa-asuntoon juuri sosiaalisen luonteensa vuoksi.

– Täällä on aina joku, jonka kanssa jutella. Vaikka olisin yksin huoneessani, tiedän, että joku kokkaa keittiössä tai on kutsunut ystäviään meille. Se luo kodikkaan tunnelman.

Asukkaista viisi on naisia ja kolme miehiä. Voisi kuvitella, että suuressa yhteisasunnossa oleillaan paljonkin yhdessä, mutta Ksenia pudistelee päätään.

– Vietämme yhdessä vain pikkujoulut kerran vuodessa. Silloin tällöin pidämme kokouksia taloudenhoidosta. Olisi hauskaa olla enemmänkin yhdessä, mutta olen huomannut, että suomalaiset ovat mielellään omissa oloissaan.

Kimppakämppä
Ksenian Kimmo-vauva on kimppakämpän yhdeksäs ja nuorin tulokas.

Ksenia itse on kotoisin Moskovasta, ja muutti Suomeen kuusi vuotta sitten. Hän opiskelee Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja tekee väitöskirjaansa. Tällä hetkellä nuori nainen on kuitenkin täystyöllistetty äiti, sillä hän hoitaa Kimmoa yksinhuoltajana.

– Onneksi vauvaan on suhtauduttu kodissamme todella hyvin. Kukaan ei ole valittanut, että Kimmon itku kuuluisi muihin huoneisiin.

Jotain tämän kimppa-asunnon kodinomaisuudesta kertoo se, että kenelläkään ei ole lukkoa huoneensa ovessa. Ja kun keittiön pöydälle ilmestyy leivonnaisia, niillä saavat herkutella kaikki. 

Keittiöstä kuuluukin juuri rapinaa, joku muukin on siis kotona. Asunnon uusin tulokas Joni Uimonen, 40, hakee jääkaapista voileipätarvikkeita. Omalta hyllyltään tietysti, sillä jokaisella asukkaalla on sellainen.

– Aluksi mietitytti, että onko yhteisasuminen nuorempien juttu, mutta olen viihtynyt mainiosti, Joni kertoo.

Suuressa keittiössä on kauhaa ja kuppia, sillä kaikki ovat tuoneet yhteiseen käyttöön omia tavaroitaan. Yhteistä ovat myös mausteet ja jauhot. Kerran kuukaudessa kerätään myös jokaiselta kiinteä summa, jolla kustannetaan esimerkiksi pöydällä lojuvan Helsingin Sanomien tilaus, sähköt, laajakaistayhteys, pesuaineet ja wc-paperit. Kaikki toimii Ksenian mukaan jouhevasti, lukuun ottamatta siivousta.

– Jokaisella on oma siisteyskäsityksensä, joten asiasta voidaan aina olla eri mieltä. Olemme yrittäneet kehittää uusia systeemejä siivousrutiineja parantaaksemme. 

Tällä hetkellä ”systeeminä” on keittiön seinälle teipattu lista, josta kukin saa viikoittain valita mieluisimman siivouspuuhan vapaaehtoisperiaatteella.

– Kun siivoukseen ei pakoteta, vaan siihen annetaan mahdollisuus, se tuntuu paljon mielekkäämmältä, Joni toteaa.

Jääkaapin ovesta taas löytyy informaatiotaulu, johon kirjataan esimerkiksi asukkaiden yövieraat kaikille tiedoksi. Myös asunnon suljetussa Facebook-ryhmässä käydään asukkaiden välisiä keskusteluja.

– Siellä olen esimerkiksi ilmoittanut muille, että äitini tulee pian Moskovasta auttamaan vauvan hoidossa, Ksenia hymyilee.

Kimppakämppä
Oosa, kavereiden kesken Mursu, on kimppahauva.

Naapurikaupunginosasta, Katajanokalta, löytyy toinen suuri kimppa-asunto. Ovella on vastaanottamassa vauvan sijaan ruskea labradorinnoutaja Oosa, jota kutsutaan yleisemmin Mursuksi. Mursu on kimppahauva, jonka varsinainen isäntä on yksi asunnon neljästä asukkaasta Jan Zapasnik, 36.

– Ajatus yhteisasunnosta oli ennen tänne muuttoa täysin vastenmielinen, mutta mielipiteeni on muuttunut totaalisesti. Pidän kovasti keskieurooppalaisesta tunnelmasta, kolinasta ja pölinästä, joka yhteisessä kodissamme on.

Jan muutti asuntoon kuultuaan siitä`puolitutultaan Arto Sivoselta, joka on koko kimppakämppäajatuksen isä. Arto, 43, on asunut ikänsä muiden kanssa ja löysi tämän 210-neliöisen asunnon viime kesänä pitkän etsinnän jälkeen. Arton mukana asuntoon muutti hänen 11-vuotias tyttärensä Liina.

– Hain suurta, hyväkuntoista asuntoa, jonka saisi jaettua useammalla ihmiselle. Miksi maksaisi kallista vuokraa pienestä kaksiosta, jos on mahdollista asua näin tilavasti?

Kimppakämppä
Artolle, Janille ja Mursullekin on tilaa yhteiskeittiössä.


Olohuoneen lisäksi kodin yhteisiin tiloihin kuuluvat keittiö, kodinhoitohuone, kylpyhuone, wc ja parveke. Kurkistus huoneisiin kertoo, että ne todella ovat suuria 
ja valoisia. 

Miesten lisäksi muita huoneita asuttavat vähän päälle kaksikymppiset Iiris ja Hanna, jotka eivät ole tänään kotona.

Viime yönä olohuoneen sohvalla nukkui lisäksi turkkilainen sohvasurffaaja. Iiris ja Hanna löysivät tiensä tänne Facebook-ilmoituksen – sekä Janin ja Arton pitämän haastattelun kautta.

– Meille sopivat vain sellaiset ihmiset, jotka kestävät ääniä ja ihmisiä. Ja tietysti toivon, että asukkaat viihtyvät täällä mahdollisimman pitkään, Arto listaa.

Tässä kodissa asukkaat viettävät myös aikaa yhdessä. Arto kutsuu usein viikonloppuisin ystäviään luokseen syömään – ja kämppikset ovat aina tervetulleita mukaan. Myös suurin osa asunnon huonekaluista ja astioista on Arton, toki muutamia hankintoja on tehty myös yhdessä. 

Keittiössä kaikilla on omat ruokahyllynsä, mutta varsinaisia sääntöjä kodissa ei ole. Siivouskin hoituu luontevasti niin, että Arto siistii keittiön, Jan imuroi ja tytöt huolehtivat kylpyhuoneesta ja wc:stä.

– Yhteiselo sujuu yllättävän mutkattomasti. Sanomista tulee korkeintaan siitä, jos joku lotraa kylpyhuoneessa liian pitkään, Jan kertoo.

Kimppakämppä
Arto ja Liina viihtyvät yhteisössä, jossa on eri-ikäisiä ihmisiä.


Miehellä onkin oivallinen teoria kodin hyvään tiimihenkeen: kun kaikki asukkaat ovat hieman eri-ikäisiä, kukin elää tahollaan erilaista elämänvaihetta. Ryhmä ei saa olla liian homogeeninen. 

Arto nyökyttelee päätään. Hänen haaveenaan on, että kimppa-asuntoon, tai vähintäänkin samaan rappuun, saisi tulevaisuudessa asutettua myös omat vanhemmat. 

– Omat vanhempani ovat jo pikkuisen alkaneet innostua ideasta. Kaikki hyötyisivät siitä, että asuisimme lähekkäin.

Kimppa-asuminen on tulevaisuudessa kasvava ilmiö, luokittelee trendianalyytikko Susanna Björklund. Hän seuraa työkseen asumiseen liittyviä ilmiöitä maailmalla ja tutkii kulutuskäyttäytymisen sekä arvojen muutoksia.

– Kaupungistumisen myötä tilaa asumiselle on vähemmän, joten omasta tilasta ollaan valmiita tinkimään.
Tulevaisuudessa ihmiset yhä useammin jakavat saman talouden tai asuvat pienissä asunnoissa. Samalla he hyödyntävät entistä enemmän talon yhteisiä tiloja. Vaikka yksinasujia on yhä enemmän, ihminen kaipaa myös toista ihmistä lähelleen.

– Suomessa puhutaan usein teknologian tulevaisuudesta, mutta ihminen unohdetaan. Olemme pysyneet tuhansia vuosia samanlaisina, ja esimerkiksi yhteisen ruokailun merkitys ei varmaakaan tule muuttumaan – päinvastoin.
Kun tulevaisuuden talojen asukkaille tulee vieraita, pieniin neliöihin ei tietenkään mahdu vierashuonetta. Sellainen saattaakin löytyä taloyhtiöstä: asukkaat saavat käyttää vapaata yksiötä, eikä anoppia tarvitse majoittaa hotelliin. 

Kerrostalojen yhteisiin tiloihin Susanna visioi myös kylmäeteisiä, johon netistä tilatut ruokakassit toimitetaan.
Innovaatioiden ympärille tarvitaan tiloja ja ratkaisuja. Asuinalueiden omat Facebook-yhteisöt, joissa naapurit auttavat toisiaan, ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. Samanlaista toimintaa Susanna uumoilee kerrostaloihinkin: asukkaat itse luovat niihin sähköisiä lainaamoja.

– Aikapankkien tyyppiset yhteisöt varmaankin yleistyvät entisestään, samoin kaveriapu ja talkoohenki.
Suurin tulevaisuuden megatrendeistä lienee ikääntyminen, mikä liittyy vahvasti myös asuntokantaan. Ehkäpä myös tulevaisuuden vanhukset elävät yhteisöllisemmin kuin tänä päivänä: ketään ei jätetä yksin.

Jos sinä asut tai haluaisit asua SATOkodissa porukalla kurkkaa myös vinkkimme kimppakämppään! Ja jos kaipaat sisustusvinkkejä kimppakämpään, lue juttu helsinkiläisten naisten yhteiskodista.