#Valohaaste inspiroi yhteisöllisyyteen Helsingin Kalliossa

Helsingin Kalliossa järjestettiin SATOn toimesta yhteisöllinen #valohaaste-projekti, joka toi naapurit yhteen taideteosten ja kuuman glögin äärelle. Roseliuksen perhe tarttui haasteeseen innolla ja toivoo, että yhteistoimintaa järjestettäisiin jatkossakin.

Castréninkadun ylimmästä kerroksesta aukeavat pysäyttävät maisemat. Ikkunasta näkee aina Töölöön saakka.

“Kun muutimme tänne elokuussa, ikkunan edessä oli suojat julkisivuremontin vuoksi. Kaksi kuukautta sitten suoja lähti ja näkymät aukenivat: silloin ajattelimme, että edellinen naapuri oli todella oikeassa”, nauraa Aapo Roselius.

Roseliukset ovat asuneet monenlaisissa ympäristöissä: idyllisessä 50-luvun lähiössä Helsingin Etelä-Haagassa, Uudellamaalla pienessä puutalossa ja viimeisenä kaksi vuotta Tallinnassa. Castréninkadulle he asettuivat kesän lopulla.

“Tämä voittaa edelliset”, Aapo hymyilee.

“Onneksi mummu ja vaari asuvat edelleen tutussa talossa”, pohtii 7-vuotias Oskar, joka kaipaa välillä Karjaalle luonnonläheisiin maisemiin.

Loma-aika vietetäänkin Karjaalla ja Virossa.

Kielestä ja maasta toiseen

Viisihenkinen perhe on kolmikielinen: äidin kanssa puhutaan viroa, isän kanssa ruotsia ja keskenään suomea ja sekakieliä. Monikielisyys, rikkaat juuret ja erilaiset asuinpaikat opettavat erilaisia ajattelutapoja. Perheeseen kuuluu lasten lisäksi koiranpentu Chilli. Se jäytää kaikkea löytämäänsä.

Kalliossa kohtaamisia syntyy väistämättä, kun ihmiset asuvat tiiviisti ja käyttävät lähipalveluita. Mukavat kohtaamiset ja kaupungin syke inspiroivat Aapoa.

“Kallio on kuin pieni kylä, kaikki on lähellä. Minulla on tietysti vielä alkuinnostus päällä”, Aapo nauraa.

Pullaa ja post-it-lappuja

“Yksi päivä postin mukana tuli lappu, joka kehotti osallistumaan #valohaasteeseen”, 9-vuotias Edith kertoo.

Edith päätti tarttua haasteeseen kahden ystävänsä kanssa. Takapihalla jaettiin SATOn toimesta kuumaa glögiä, pullaa ja post-it-lappuja.

“Kävimme parikin kertaa uudestaan hakemassa tarvikkeita. Ja pullaa”, Edith hihittää.

Edith rakensi ystäviensä kanssa post-it -lapuista suuren sydämen, sillä se näytti mallissa “kivalta ja iloiselta”. Toisiin ikkunoihin luotiin kukkasia ja Ruotsin lippu, ja myös Oskar pääsi mukaan taiteilemaan. Kun teokset olivat valmiita, naapurit kokoontuivat yhdessä sisäpihalle ihailemaan valotaidetta.

“Oli siellä ehkä hienompiakin kuin meidän teos”, Edith pohtii.

“Oliko muka?” Aapo kyseenalaistaa.

Pieniä tarinoita kaupunkikuvaan

Aapo uskoo, että yhteisöllisyys muodostuu yksittäisistä hetkistä ja teoista.

“Pienistä asioista kehittyy isoja tunteita. Avainasemassa on vapaaehtoisuus: ketään ei saa pakottaa, mutta osallistumisen pitää olla helppoa.”

Historiantutkijana Aapo on kiinnostunut asuinalueiden unohdetuista tarinoista. Hän toivoisi, että niitä tuotaisiin kaupunkikuvassa vahvemmin esille.

“Tieto kaupungin eläväisestä historiasta on Kallion katuja kävellessä lähes nolla. Olisipa esillä enemmän pieniä tarinoita ja knoppeja tavallisista ihmisistä ja ajoista suurmiesten patsaiden sijaan”, Aapo pohtii.

Yhteisen historian päälle olisi helppo rakentaa yhteisöllisyyttä ja kanssakäymistä. Aapo uskoo, että menneisyyden tiedostaminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta jo itsessään.

“Mitä enemmän ihmiset tietävät asuinympäristöstään, sitä enemmän he arvostavat sitä. Kunnioitus juuria ja historiaa kohtaan näkyy kunnioituksena muita ihmisiä kohtaan”, Aapo uskoo.

Yhteisöllisyys ruokkii itseään

Castréninkadun sisäpihalla pullan ja glögin äärellä nähtiin ja kuultiin perinteistä suomalaista jutustelua. Aapo kokee, että talon yhteisöllisyys koki tuon rupattelun äärellä pienen mutta tärkeän kohentumisen. Naapureiden kanssa tuli juteltua sen verran, että lisää yhteistapahtumia voisi alkaa järjestämään.

“Rännän keskellä haaveilen kesäjuhlista: sisäpihalle pitkä pöytä, ruokaa, juomaa ja musiikkia”, Aapo nauraa.

Kun ihmiset tutustuvat toisiinsa, yhteinen järjestäminen helpottuu ja näin yhteisöllisyys ruokkii yhteisöllisyyttä. Jonkun on kuitenkin tehtävä aloite, ja tällä kertaa aloite tuli yläpuolelta.

“Oli hyvä, että SATO järjesti tapahtuman. Toivottavasti kohtaamiset inspiroivat meitä taloyhteisönä järjestämään jotain tällaista jatkossa”, totea Aapo.