Valovaellus talven ihmemaassa

SATO kutsui asukkaansa opastetulle kierrokselle taianomaiseen valotaidefestivaali Lux Helsinkiin. Pakkaskävelyllä lumisessa Töölössä kuultiin vaikuttavia tarinoita teosten takaa ja imettiin valosta voimaa pimeyteen.

Talvinen valotaidefestivaali järjestettiin nyt kahdeksatta kertaa Lux Helsinki -nimellä.

Oodi, Amos Rex, Lux Helsinki. Vuoden toisena, pakkasenpuremana keskiviikkona Helsingin keskustassa lymyää Bermudan kolmio, jonka kulttuurinen kuhina vetää kaupunkilaisia puoleensa maagisella voimalla. Lux Helsinki on kolmesta nähtävyydestä vanhin, mutta se on joka vuosi myös uusi ja yllättävä.

TIESITKÖ? Helsingin kaupunki on järjestänyt talvista valotaiteen festivaalia vuodesta 1995 alkaen.

Parisenkymmentä SATOn asukasta on saapunut yhdessä ja erikseen SATOn järjestämälle 12 etapin kävelykierrokselle pittoreskissä Etu-Töölössä.

”Bongasin ilmoituksen kierroksesta ja päätin tulla, kun olen vasta muuttanut Helsinkiin. En ole nähnyt Lux Helsinkiä ennen”, kertoo Hanna Heinonen.

Kierrokselle ryhmän johdattaa kokenut Helsinki-opas Sirpa Seppälä.

”Muut menot järjestän Lux Helsingin ehdoilla”, kertoi jo kuudetta kertaa vapaaehtoisena oppaana työskennellyt Sirpa Seppälä.

”Reitillä on myös haastavia, kapeita kohtia. Kävellään vain rauhassa virran mukana ja nautitaan”, Sirpa neuvoo.

Siis matkaan, kohti valoa!

Valon pimeä puoli

Ensimmäinen teos on Sanomatalon mainostaulu, joka on nyt kaapattu taiteen käyttöön. Työ kritisoi valosaastetta kaupungeissa. Ja tosiaan: valolla on myös pimeä puoli. Kaupungin häiritsevä valaistus voi aiheuttaa ihmisille ja eläimille jopa terveyshaittoja.

SATOn neljälle opastetulle Lux Helsinki -kierrokselle osallistui yhteensä melkein 100 asukasta.

TIESITKÖ? Helsinki kuuluu kansainväliseen valokaupunkien verkostoon, Luciin (Lighting Urban Community International), jonka tavoitteena on valosuunnittelun avulla edistää hyvinvointia, kestävää kehitystä, hyvää hallintoa, taidetta ja toimivia julkisia tiloja kaupungeissa.

Tänä iltana lumikinokset ja kaupungin valot luovat taivaalle aavemaisen oranssinharmaan kajon. Pakkanen kiristyy ja tuuli puhaltaa jäähilettä niskaan, mutta onneksi juuri nautitut glögi ja pulla antavat voimaa.

Opas valaisee teoksen tarinaa

Matka jatkuu ohi Finlandia-talolle heijastetun veden loiskinnan kohti Töölönlahden rantaa, joka on valkea lumesta ja mustanaan ihmisistä. Näin paljon väkeä on liikkeellä tuskin edes vappuna tai Taiteiden yössä, mutta silti ilmassa lepää rauhan tuntu.

”Kesäfestarit jakavat mielipiteitä, mutta Lux Helsingistä pitävät kaikki. Ehkä valo tekee meille vain niin hyvää pimeän keskellä”, opas Sirpa pohtii talsiessaan lumisella polulla.

TIESITKÖ? Vuonna 2015 Lux Helsinki ylitti 200 000 kävijän rajapyykin, ja tänä vuonna teoksia ihasteli peräti puoli miljoonaa katsojaa.

”Käsi ei väsy, kun olen katsos entinen kilpaluisteija”, ryhmälle valoa näyttänyt Mette kertoi.

Sirpa on saanut apurikseen 11-vuotiaan Meten, joka johdattaa joukkoja valosauvan avulla. Mette nauttii opastetuista kierroksista suuresti.

”Oppaan avulla näkee myös taustan teosten takana”, hän pohtii.

Havainto osoittautuu välittömästi todeksi. Verkkoaitaa ja lentämään pyrähtäviä lintuja esittävä heijastus on paljon pienempi ja yksinkertaisempi kuin aiemmat teokset. Mutta kun Sirpa kuvailee sen esittävän turvallisuuden ja vapauden ajankohtaista ristiriitaa, kuulijat sähköistyvät ja pakkautuvat lähemmäksi nähdäkseen paremmin.

Valotaidetta ilotulitusten tilalle?

”Viimein!” joku huudahtaa, kun saavutaan lumoavaan lyhtypuistoon, jossa värikkäät lyhdyt loistavat satukirjamaista tunnelmaa.

Hanna Heinonen oli yllättynyt siitä, miten monenlaiseen taiteeseen valo taipuu.

”En osannut odottaa, että teoksissa käytetään valoa näin monipuolisesti. Odotin lähinnä seinäpinnoille heijastettuja valoelementtejä”, sanoo lyhtyihin ihastunut Hanna.

TIESITKÖ? Lyhtypuisto kasvaa vuosi vuodelta, kun lapset ja nuoret päiväkoti-ikäisistä opiskelijoihin askartelevat siihen uusia lyhtyjä.

Vuosi vuodelta kasvava maaginen Lyhtypuisto on monen suosikki

Vaikka sormia paleltaa, viimeistään nyt moni vetää kännykkäkameran esiin taskun suojista. Kenties syy valofestarin nopeaan kasvuun onkin #luxhelsinki-merkittyjen kuvien virta?

Mukana myös kaupunkilaisten taidetta

Jokainen löytää kierrokselta omat suosikkinsa. Yhdelle se on valtavat loistavat valopallot, jotka heilahtelevat jumputtavan konemusiikin tahtiin kuin jättimäiset Newtonin kuulat.

Toista ilahduttaa erään teoksen yllä loistava töölöläisparveke, jonka kaiteelta näyttää putoavan valopisaroita loputtomassa tanssissa.

”Tuo ei kyllä kuulu itse teokseen, mutta Helsinki on rohkaissut kaupunkilaisia koristamaan kaupunkia myös omilla valoillaan”, Sirpa kertoo.

SATO on tänä vuonna Lux Helsingin yhteistyökumppani, ja myös kymmenkunta SATO-taloa osallistui etujoukoissa valohaasteeseen askartelemalla vuokra-asuntojen ikkunoihin ohikulkijoita ilahduttavia teoksia.

Humoristinen valonsyöjähirviö Violet oli suosittu kuvauskohde.

Kierrokselle itsekseen lähtenyt Marko Nousiainen aikoo tsempata kierroksen loppuun, vaikka pakkanen kiristyy ja kaulahuivi unohtui kotiin.

”Olen ensimmäistä kertaa Lux Helsingissä, ihan uteliaisuudesta. Mikäs täällä on teoksia katsellessa, hienolta ne näyttävät”, hän sanoo ja nostaa takin kaulukset pystyyn.

Digiperhosten kevättanssi

Kierroksen viimeinen etappi sijoittuu Kansallismuseon puutarhaan. Vaaleankeltaisen kivitalon takaseinään on puhallettu eloa taianomaisella videomäppäyksellä.

TIESITKÖ? Videomäppäys, tai ”projection mapping”, on valon projisoimisen tekniikka, jonka avulla esimerkiksi rakennuksen julkisivu tai teatterilavaste saadaan näyttämään kolmiulotteiselta ja liikkuvalta.

Ensin seinän poikki ryömii jalkojaan rapistellen jättimäinen, pulska toukka.

”Hyi!” pikkutyttö kiljahtaa inhosta isänsä sylissä, ja saa kanssakatsojat hymyilemään.

Seuraa koteloitumista, luonnon kiertokulkua, metsiä ja revontulia. Opas tietää kertoa, että pinnan alla toukka kertoo tarinaa aikamme suurista haasteista: siirtolaisuudesta, epätasa-arvosta, ilmastonmuutoksesta ja luonnon monimuotoisuuden menettämisestä.

Ja sitten: rauha.

Seinälle liihottelee oranssi perhonen. Pian siinä lepattaa satoja auringonvärisiä siipipareja, niin aitoina että aikuinenkin lumoutuu.

”Oi oi oi!” pieni taiteenystävä kiljuu riemusta ja vaatii päästä tanssimaan perhosten keskelle. Hymyt yleisössä leviävät.

”Mieluummin tätä katsoo kuin vaikka ilotulituksia. Voisiko ne tulevaisuudessa ehkä korvata valotaiteella?” Hanna Heinonen pohtii.

Eräs teoksista oli rakennettu nykytaiteenmuseo Kiasman sisäpuolelle ikkunaan.

Museorakennus on saanut hetkeksi uuden elämän, ja kenties talvi-illassa tuntuu hento lupaus keväästä. Helsinki, mikä ihana, suuri pieni kaupunki.

SATO järjestää vuosittain asukkailleen erilaisia tapahtumia, joista osa on muutamalle kymmenelle hengelle ja suurimmat yli tuhannelle. Pääkaupunkiseudun lisäksi tapahtumia järjestetään myös muissa kaupungeissa, joissa SATOlla on vuokra-asuntoja.

Etsitkö uutta kotia? Katso kaikki SATOn vuokrakodit täältä.