Letkeä Liipola

Lahden Liipola sykkii elämää. Harrastusmahdollisuudet ja palvelut ovat aivan kotikulmilla, mutta halutessaan pääsee myös kiehauttamaan kahvit laavussa metsän keskellä.

Siksiksiksik, sykyttää singeri tasaiseen tahtiin, kun Lempi Pron ja Larissa Poutta ompelevat. Liipolan asukastuvalla, kerrostalon alakerrassa sijaitseva kerhohuone on täynnä elämää. Asukastuvalla juodaan kahveja, luetaan lehtiä ja jutellaan tuttujen kanssa. Välillä kuunnellaan luennoitsijaa paloturvallisuudesta tai muusta päivänpolttavasta teemasta.
– Vain kerran loppuivat rahat, ja ovet jouduttiin sulkemaan pariksi kuukaudeksi. Piti käydä juttelemassa kaupunginjohtajalle, ja asiakin ratkesi, asukasyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Ikonen sanoo.

Liipolan asukastupa, Pihtikatu 3 E sisäpiha

Pakkanen paukkuu ja urut jylisevät, kun kanttori harjoittelee. Seurakuntatalon takahuoneessa on kuitenkin rauha. Eija Paulamäki pitää diakoniavastaanottoa.
– Tänne voi kävellä suoraan sisään kuka tahansa, emmekä kysy, kuulutko kirkkoon vai et. 
Ideana on toimia matalan kynnyksen tukipalveluna. Joskus vastaanotolla puhutaan sydänsuruista, mutta useimmiten ratkotaan taloushuolia. Ruoka-apua annetaan usein.
– Nykyisin ihmisiä pallotellaan yhteiskunnan luukulta toiselle. Emme voi ratkaista jokaista huolta, mutta voimme auttaa ainakin löytämään sen oikean luukun.

Liipolan seurakuntakeskus, Ostoskatu 7

Kuuset humisevat ja on vaikea uskoa, että kerrostalot ovat kivenheiton päässä. Liipolan laavu siirtää ajatukset lähiöstä erämaahan.
– Täällä käy paljon tarhalapsia ja koululuokkia retkellä. Joskus tänne on järjestetty joulupukkia ja nukkuvaa karhua, laavua ylläpitävän asukasyhdistyksen puheenjohtaja Jouni Ikonen kertoo. Laavulle pääsee esteettömästi vaikkapa pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa. Sen ylläpidossa on myös sosiaalinen ulottuvuus. 
– Palkkasimme työttömän metsurin teke- mään hommia, että hän saa kunniallisen lopun pitkälle työuralleen.

Laavu, Jyrkänkadunpää, josta 300 metriä kävelyä laavulle

Toimelan harrastetalo vetää koululaisia askartelujen ja pelien pariin iltapäivällä, mutta tiistaiaamut on varattu Mirja Lehtosen senioritanssiryhmälle. Tanssit käydään läpi askel askeleelta, joten kokemusta tärkeämpää on avoin ja iloinen mieli.
– Tämä on englantilainen katutanssi, Lehtonen sanoo ja alkaa näyttää askelia. 
Naiset ovat iloisia, mutta missä luuraavat miehet?
– Viime viikolla täällä oli yksi. Nyt hän on tainnut unohtaa, kun hän juhli niin innoissaan jääkiekon nuorten maailmanmestaruutta, ryhmäläiset tuumaavat.

Liipolan Toimela, Ostoskatu 16

Lähiöravintola Villiruusu on legendaarinen. Tiskin takana palveleva Sigrid Holopainen kaitsee asiakkaita rautaisella mutta lempeällä otteella.
– Jos joku saa lapsenlapsen tai jonkun vaimo joutuu sairaalaan, me tiedämme sen. Tunnemme asiakkaamme tosi hyvin. Moni tulee juoman ääreen vain turisemaan. Pubivisat, bingot, biljardi ja uutukaisena pöytätennis pitävät mielen vireänä.
– Aamuvuoro tulee tänne jo yhdeksältä aamukahveille, illalla käyvät toiset asiakkaat. Moni Liipolasta pois muuttanut palaa tänne aina uudestaan, kun meillä on isommat juhlat.

Ravintola Villiruusu, Ostoskatu 8–10, wanhamestari.fi