Ei huolta huomisesta
Jaakko ja Seija Räty muuttivat eläkkeellä omasta omakotitalosta SATOn vuokrakotiin. He kertovat, miksi se kannattaa.
Kun astuu Jaakko ja Seija Rädyn tunnelmalliseen eteiseen, isännän intohimon kohteet tulevat heti selväksi: käytävällä on koristeellisia vanhoja lamppuja, joita sähköasentajana työskennellyt Jaakko on koonnut ja kunnostanut. Niitä löytyy myös olohuoneesta, samoin kuin Jaakon keräilemiä messinkisiä vanhoja kynttilänjalkoja.
”Harrastuksia pitää olla, ettei elämä ole vain seinäkellon naksutuksen kuuntelua”, Jaakko sanoo.
Seitsemänkymppiset Jaakko ja Seija muuttivat Vihdin keskustaan kevättalvella 2017. Aiemmin he asuivat omakotitalossa Tuuloksessa Hämeenlinnassa. Vanhin Seijan tyttäristä asuu perheineen Vihdissä ja houkutteli myös Jaakon ja Seijan lähelleen asumaan.
Muutos oli suuri, kun omakotitalon rauha muuttui SATOn luhtitalon vuokrakaksioon ja hiljaisten peltojen sijaan naapurista löytyy lukuisia muita eläkeläisiä.
Mutta enää kumpikaan ei haikaile takaisin, sillä vuokralla asumisessa on niin paljon etuja.
Etu 1: Helppous
Jaakko kertoo, että jos talosta löytyy jotain vikaa, huoltoyhtiö tulee korjaamaan asian vuorokauden sisällä.
”Huomasin, että saunan alarappunen antoi hieman periksi, kun siihen astui. Mainitsin siitä, ja jo viikon sisällä se oli vaihdettu.”
”Sellainen tuntuu erikoiselta, kun on itse tottunut tekemään kaiken.”
Tuuloksessa Seijalla ja Jaakolla oli 5000 neliön piha hoidettavana, joten nurmikon leikkuu ja lumityöt veivät aikaa. Sen päälle oli metsänraivausta, puutöitä ja kunnostuksia.
”Tottakai voin tehdä täälläkin kaikkea pientä, mitä lain mukaan saan. En siis pudota katolta lumia tai tee moottorisahalla töitä, mutta olen esimerkiksi puhaltanut pihan lehtipuhaltimella puhtaaksi.”
Jaakko on myös korjannut talon pihakeinun, pessyt painepesurilla ulkokalusteita ja kääntänyt kukkamaata. Hommia hän tekee omaksi ilokseen, ei siksi, että on pakko. Tuuloksen taloa ei ole vielä myyty, joten Jaakko käy siellä edelleen silloin tällöin huoltamassa pihaa.
Seija kaataa kahvia ja kertoo, ettei halua lähteä vanhaan kotiin enää ollenkaan. Helsinkiläisenä hän ei 25 vuodessakaan sopeutunut Hämeeseen, vaan tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Sitä oloa ei ole täällä Vihdissä.
”Mieluiten asuisin Kaivopuistossa, mutta kun rahat eivät riitä, niin on tuo Kirkkojärvikin tuossa ihana”, Seija nauraa.
Syy 2: Huolettomuus
Seija ja Jaakko Räty tietävät hyvin, millaista murhetta omistusasuminen voi aiheuttaa. 1990-luvun alussa Rädyt olivat juuri ostaneet Helsingin Vartiokylästä rivitaloasunnon ja sen lisäksi heillä oli kesäpaikka Tuuloksessa.
Kun lama iski, korot ampaisivat välillä jopa 18 prosenttiin. Jaakko teki töitä melkein vuorokauden ympäri, mutta lopulta stressi oli niin kova, että hän sai sydänkohtauksen.
Sairaalasängyn äärellä Seija päätti, että jos Jaakko selviää, he myyvät kotinsa ja muuttavat maalle Tuulokseen. Näin he pääsisivät velkavankeudesta.
”Vuokra-asumisessa viehättää huolettomuus. Eläketuloni ovat hirveän pienet, kun jäin työelämästä aikaisin pois. Eivätkä ne niin suuret Jaakollakaan ole”, Seija sanoo.
Jaakko komppaa.
”Tämä on ihannemuoto. Yhteiskunta tulee vastaan, jos sitä tarvitsee. Ja sosiaalinen ihminen saa olla koko ajan toisten kanssa tekemisissä.”
Nyt kun aikaa on enemmän, Jaakko on aloittanut vanhan harrastuksensa kuorolaulun uudelleen.
”Alussa minulla oli tunnelma, että hyvä että Tuuloksessa on vielä talo, sinne aina pääsee, jos ei tästä pidä. Mutta sitä oloa ei ole enää”, Jaakko sanoo.
”Voisi olla järkevää myydä talo ja elää herroiksi. Seiniähän ei mukaansa aikanaan saa.”
Jaakko kulauttaa kahvin nopeasti loppuun, sillä aivan pian kerhohuoneella alkaa pelikerho.
Syy 3: Yhteisöllisyys
Tiistai-iltapäivisin kotitalossa on pelikerho, keskiviikkona kokkikerho. Viime keväänä vuokratalon pihalla oli niin mukava grillitilaisuus, että Jaakko kysyi, eikö sellaista voisi järjestää kerran kuussa. Tottakai voisi!
Nyt parikymmentä ihmistä sitten kokoontuu säännöllisesti kokkailemaan. Jaakko on alkanut vetää myös talon yhteislaulutilaisuuksia.
Kerhohuoneita on kaksi ja asukkaat ovat sisustaneet ne itse. Asukastoimikunnan puheenjohtaja Maila Virtanen esittelee kerhohuoneista pienempää, ”askartelusoppea”, josta kangaspuut, pirttipöytä ja avotakka tekevät kotoisan. Maila on asunut talossa jo 12 vuotta.
”Silloin alussa jaksettiin paljon enemmän, syksyisin ja keväisin oli haravointitalkoot, ja oli oikein mukavaa. Enää ei jakseta sellaisia, kerhoja vain vedetään”, Maila kertoo.
Pyörätuolissa istuva Anja Lindroos on asunut talossa lähes 30 vuotta. Ennen SATOn omistukseen siirtymistä talo oli vanhustentalo, eikä siellä asu nytkään alle 65-vuotiaita.
”Tulen kerhoihin, vaikka en pysty tekemään enää mitään. En aio ikinä muuttaa täältä mihinkään”, Anja kertoo.
Tutut naapurit tuotavat turvaa ja iloa.
”Tärkeintä on, että saamme puhua toistemme kanssa, mutta kokoontumiselle pitää olla aina jokin syy. On ihan sama, onko se sitten laulukerho vai kahvitilaisuus”, Maila sanoo.
Syy 4: Vapaaehtoisuus
Tänään pelikerhossa neljä naista pelaa Skippoa, juo kahvia ja syö Mailan leipomia pullia. Jaakko ei tällä kertaa jää pelaamaan, mutta yleensä hän osallistuu kaikkeen, mitä talossa järjestetään.
Seija jää joskus mieluummin kotiin lukemaan tai kutomaan. Kaikki yhteistoiminta talossa on vapaaehtoista. Voi valita seuran tai oman rauhan.
”Elämäni on täällä hyvin sosiaalista. Tuuloksessa olin aika yksin, jäin piirien ulkopuolelle”, Seija kertoo.
”Kun järjestämme täällä kokkikerhoa tai muuta, kirjoitan rappuun lappuja, että tervetuloa kaikki asukkaat.”