SATO Kotona

Innostu ideoista – jaa omasi!

Hau hau hauskat naapurit

Turussa SATOn talossa Verkapiha 1:ssä monella asukkaalla on koira. Kun karvakorvat löytävät pihalta uusia koirakavereita, omistajatkin tutustuvat. Copywriterina työskentelevän Mari Rytkösen, 35, sekarotuinen Carlos on erityisen taitava verkostoitumaan.

Carlos ei ujostele, eikä pyytele anteeksi ja siinä on hänen charminsa, Mari kuvailee.

Jos Carlos huomaa pihalla uuden ihmisen, hän menee tämän eteen ja alkaa tuijottaa mustilla nappisilmillään, että kukas sinä olet ja mitä teet pihallani?

Tällä metodilla Carlos on löytänyt monta koirakaveria ja Mari siinä sivussa monta ystävää.

Vuosi sitten kesällä Mari oli after workeilla jokirannassa, kun Carlos teki taas tuttavuutta mutkattomaan tyyliinsä. Tällä kertaa nappisilmät iskeytyivät nimekkääseen eteläafrikkalaiseen kirjailijaan Lauren Beukesiin, joka oli Suomessa luennoimassa Finnconissa, eli Suomen suurimmassa scifi-kirjallisuuden tapahtumassa. Kun Carlos oli tehnyt aloitteen, Marin oli helppoa jatkaa jutustelua mielenkiintoisen taiteilijan kanssa ja lopulta hän tuli pyytäneeksi kirjailijan luokseen viinille.

Olihan se hienoa istuskella Verkapihan terassillani, keskustella henkeviä ja siemailla viiniä illan hämärtyessä, Mari kertoo.

Ja verkapihamaiseen tyyliin myös muutama naapuri osallistui keskusteluun omilta parvekkeiltaan.

Naapuri auttaa tarvittaessa

Mari on asunut Verkapiha 1:ssä jo kuusi vuotta, viisi ensimmäistä kimppakämpässä seitsemännessä kerroksessa ja nyt omassa yksiössä ensimmäisessä kerroksessa.

Tänä aikana naapureista on tullut ystäviä.

Täällä asukkaat lenkittävät toistensa koiria, tarjoavat vinkkejä pieniin koirien terveyspulmiin tai hoitavat naapurin lemmikkiä, kun omistaja on matkoilla, Mari kuvailee.

Naapureiden kanssa on pidetty terassibileitä ja lettukestejä, ja aina voi pistäytyä teelle tai lasilliselle viiniä.

Kimppa-asumisen jälkeen minua jännitti muuttaa yksin asumaan: olisinko yksinäinen ja pärjäisinkö jos vaikka sairastuisin?

Huolet osoittautuivat turhiksi, kun Mari viime keväänä sairastui norovirukseen.

Naapurit veivät Carlosta ulos ja kävivät puolestani kaupassa, Mari kiittelee.

Koirallisilla asukkailla on Verkapiha 1:ssä Ryhmä Hau -niminen WhatsApp-ryhmä, jonka kautta saa helposti yhteyden muihin. Kaikki eivät kuulu ryhmään, mutta silti naapurista pidetään huolta. Pihapiirissä asuu vanhuksia, joilla on koira.

Se on hyvä, koska koiran liikkeitä tulee seurattua ja pantua merkille, jos jotain koirakaveria ei ole näkynyt vähään aikaan, Mari kuvailee.

Lähellä kaikkea

SATOn vuokra-asunnot Verkapiha 1:ssä sijaitsevat keskellä Turkua, melkein jokivarressa, viiden minuutin kävelymatkan päässä Hansakorttelista ja vajaan kahden kilometrin päässä rautatieasemalta.

Ei uskoisi, että Helsinginkatu on aivan vieressä, niin rauhallista täällä on, Mari kehuu.

Joka aamu Mari ja Carlos tekevät tunnin lenkin pitkin joenvartta, ja piipahtavat matkalla kauppatorilla. Sieltäkin Carlos on löytänyt uusia ystäviä. Terhakat tassut osaavat tepsuttaa juuri oikean torimyyjän luo, jolta saa aina takuuvarmasti nakin.

Kotona sellaisia herkkuja ei ole tarjolla, koska olen vegaani, Mari kertoo.

Mari on töissä kodin lähellä mainostoimistossa, jonne hän polkaisee pyörällä seitsemässä minuutissa. Useimmiten Carlos jää kotiin, mutta joskus hän pääsee töihin mukaan.

Viikonloppuisin Mari ja Carlos käyvät kahvilassa aamupalalla. Esimerkiksi Cafe Fabbes Tehtaankadulla toivottaa ainakin pienet hyvin käyttäytyvät koirat tervetulleiksi. Ja Carlos osaa käyttäytyä.

Se istuu omalla tuolillaan selkä ryhdikkään, leuka pystyssä, musta kostea nenä kahvilan herkuista leijailevia aromeja tunnustellen, Mari kertoo.

Yhdessä on mukavampaa

Carlos makoilee tilkkupeiton päällä, jonka Mari virkkasi odotusaikana.

Kun odotin Carlosia oli huojentavaa tietää, että Carlos oli tervetullut SATOn vuokrakotiin. On hienoa, että vuokranantaja suhtautuu lemmikkeihin myönteisesti, Mari kehuu.

Koti on molempien yhteinen, eikä siellä ole paikkaa mihin Carlos ei saisi mennä, Mari ja Carlos nukkuvat jopa samalla tyynyllä. Tahtojen taistelua käydään vain silloin kun Marin puolalainen miesystävä on käymässä ja tyynypaikka onkin varattu.

Asunnossa tuoksuu mausteinen eteerinen öljy, johon sekoittuu parvekkeen ovesta tulviva kesäpäivän raikkaus.

Parvekkeen seinustan takaa kurkistavat hymyilevät naisen kasvot ja kohta niiden viereen ilmestyvät toiset, paljon karvaisemmat. Mari Rytkösen naapurit Nika ja hoitokoira parsonrusselinterrieri Pipsa haluavat esittäytyä.

Tällaista meillä täällä Verkapihalla on, välitöntä ja sosiaalista, Mari sanoo.

Siskokset Nika ja Monika muuttivat naapuriin puoli vuotta sitten. Pipsa on sisarusten vanhempien koira.

Carlos mahtuu kulkemaan parvekkeen kaiteen ali naapurin parvekkeelle, Pipsa ei mahdu, se täytyy nostaa.

Marin puolelle päästyään valkoinen pieni terrieri loikkii sohvalle ja tuoleille ja tutkii tarkasti kaikki hajut. Se tietää, että tässä asunnossa ei ole paikkaa, johon koira ei saisi mennä. Sisustus palvelee yhtä paljon ihmisiä kuin koiriakin.


Etsitkö uutta kotia? Katso kaikki SATOn vuokrakodit täältä.