Naapurissa kahvilla: Leipovat ystävykset ja heidän kaikenkarvaiset kaverinsa
Asukastoimikunta, talkoot ja koiran ulkoilutus teki kolmesta naapurista ystäviä. He kohtasivat toisensa keskustelun ja lakkakakun äärellä Anne-Maaritin luona.
Aurinkoisena elokuun aamuna kolme Tilkankatu 23:n asukastoimikunnan jäsentä kokoontuvat Anne-Maarit Rytkyn viihtyisään kotiin. Naiset muistelevat ensimmäistä kohtaamistaan Rytkyn olohuoneessa, jotka koristavat käsin kirjaillut taulut ja vitriineihin asetellut astiakokoelmat.
“Tapasin Kiian ensimmäistä kertaa, kun hän soitti ovikelloani ja pyysi minua ulkoiluttamaan koiraansa pitkän työpäivän aikana. Nyt Kiia on mukana asukastoimikunnassa, jossa olen itse puheenjohtajana. Helena puolestaan on oikea käteni”, Rytky kertoo.
Jo kymmenen vuotta asukastoimikunnassa häärineet Rytky ja Helena Santavuori ovat ottaneet reilu vuosi sitten taloon muuttaneen Kyanna Herkelin lämpimästi vastaan.
“Talkoot ovat paras tapa tutustua naapureihin, sillä rapussa ja pihalla ei välttämättä törmää muihin”, Herkel kertoo ja rohkaisee uusia asukkaita mukaan toimintaan.
Resepti sota-ajan keittokirjasta
Rytky kutsuu naiset keittiöön. Pellavaisen pöytäliinan päälle on katettu syötävää, joista ylhäisimpänä komeilee köyhän miehen lakkakakku. Vaalea leivospohja on saanut ylleen samettista vaniljakreemiä ja itsetehtyä hilloa. Komeuden kruunaa omalta palstalta poimitut marjat.
“Köyhän miehen lakkahillon ohjeen löysin vanhasta sota-ajan keittokirjasta, jossa on korvikkeista tehtyjä ruokia. Hillo valmistetaan porkkanoista ja karviaisista, mutta sakariinin sijaan käytin sokeria”, kokkaustaidoistaan tunnettu Rytky selittää.
“Anne on opettanut minullekin, kuinka valmistaa hyvää ruokaa halvalla. Kerran hän valmisti kuuden hengen aterian 250 grammasta jauhelihaa”, Herkel kertoo.
Uunin lämpiäminen tietää usein herkkuhetkiä naapurustolle, sillä naiset tarjoavat mielellään leipomuksiaan muiden iloksi. Vastaavasti he ovat itse päässeet naapureiden kestitettäviksi.
“Aikoinaan minulla oli suomalais-korealaisen pariskunnan vara-avain, ja kiitokseksi he kutsuivat minut kerran kylään. Rouva valmisti minulle aasialaisia ruokia, joita hänen miehensä oli tottunut syömään kotimaassaan”, Santavuori muistelee.
Talon karvaiset asukkaat
Musta-valkoinen kissa hyppää ketterästi keittiön pöydälle ja tassuttelee muina miehinä tarjoiltavien ympärillä.
“Missä Elsan kahvikuppi on?” Santavuori tiedustelee naureskellen.
Rytky komentaa kissan alas pöydältä. Vaikka Elsaa ei huolita mukaan kahvitteluhetkeen, ovat eläimet vahvasti läsnä naisten arjessa.
“Kiialla on nakkimakkara eli mäyräkoira. Helenalla puolestaan on musta belgianpaimenkoira sekä samanvärinen kissa”, Rytky selittää.
Kun Santavuori muutti Tilkankadulle joulukuussa 1994, talon jokaisessa kerroksessa oli useita koiria. Nyt lemmikkien määrä on vähentynyt, mutta edelleen karvakuonot ovat oleellinen osa talon elämää.
Kesämökki omalla parvekkeella
Santavuori on yksi talon alkuperäisistä asukkaista, joita hänen lisäkseen asuu Tilkankadulla enää alle kymmenen.
“Muistan hyvin, kun muutin nykyiseen asuntooni. Olin löytänyt kodin, jossa todella viihdyin ja joka oli minun näköiseni”, Santavuori hymyilee.
“Isoäitini sanoi aina, että talo elää tavallaan ja vieraat käyvät ajallaan. Kodista täytyy tehdä sellainen, että itse viihtyy siellä. Ei kotia tehdä vieraita varten”, Rytky toteaa.
Kesäisin suuri parveke tuo yhden lisähuoneen asuntoon. Tai kesämökin, kuten Santavuori sanoo.
“Yksi päivä ystäväni soitti minulle, enkä vastannut puhelimeen. Hän kysyi myöhemmin, missä olin. Kerroin olleeni kesämökillä. Parveke on minun kesämökkini”, Santavuori kertoo.
Pinaattia ja salaattia omasta penkistä
Kahvittelun jälkeen naiset siirtyvät aurinkoiselle sisäpihalle, jonka vehreys yllättää. Suojaisa piha ei näy lainkaan kadulle, minkä ansiosta se tarjoaa loistavan leikkipaikan lapsille ja rauhaisan ympäristön aikuisille.
Rytky kumartuu pienen yrttimaan ylle ja nappaa rikkaruohot tiehensä.
“Talon asukkaat saavat vapaasti tulla poimimaan täältä lipstikkaa, pinaattia ja salaattia itselleen”, Rytky kertoo.
Rauhallisella pihalla ollessa ei uskoisi, että Mannerheimintie on vain sadan metrin päässä. Naiset kiittelevät erinomaista sijaintia, sillä Helsingin keskustaan pääsee alle kymmenessä minuutissa, mutta samalla luonto ja meri ovat aivan vieressä.
“Meren rannalla koiran kanssa kävellessä saan olla rauhassa omissa ajatuksissani”, Herkel kertoo, huikkaa hyvästit ystävilleen ja suuntaa mäyräkoiransa kanssa pienelle lenkille.
Santavuori ja Rytky hajaantuvat myös omille teilleen, mutta muistuttavat toisiaan jo tulevista tapahtumista.
Kiinnostaako asukastoiminta? Nappaa parhaat vinkit, kuinka tutustut luontevasti naapureihin ja huomioit heidät arjessasi.