Uusi arki eron jälkeen: ”Olen hirveän onnellinen”
Kun Milja jäi kaksin poikansa kanssa, hän leipoi ensimmäistä kertaa aikuiselämässään pullaa ja puhkesi onnenkyyneliin. Lapsiperheen härdellivuosien jälkeen aikuisen sinkkuelämä ja arki saattavat aluksi ahdistaa, mutta innostus ja onni löytävät lopulta uuteenkin osoitteeseen.
Rappukäytävässä on uuden puun puhdas tuoksu. Sellainen vastarakennetun talon lupaus, että kaikki on vasta alkamaisillaan. Portaat ylös, ja ovenpielessä nojailee hymyilevä vaalea nainen, Milja.
Käymme peremmälle pieneen, kauniiseen ja värikkääseen kotiin. Tiskipöydällä nököttää kirkkaankeltainen kahvinkeitin, ja Milja nappaa sen vierestä kahvikupin ja istuu tiskipöydän reunalle rennosti. Puhumme elämästä eron jälkeen. Milja muutti tähän kotiin kaksin poikansa kanssa.
Kahteen huoneeseen, alle neljäänkymmeneen neliöön on rakennettu ihan uudenlainen arki vajaassa puolessa vuodessa.
”Tämä vaihe on opettanut minulle itsenäistymistä, jopa enemmän kuin lapsuuden kodista pois muuttaminen. Se, että olen omillani, on tuonut pelkoa ja pakokauhuakin – mutta myös innostusta ja uusia asioita.”
Lapsiperheen härdellivuosien, kenkiä pursuilevan eteisen ja äänekkään arjen jälkeen Miljasta oli aluksi järkyttävää, kuinka hiljaista hänen ympärillään oli. Siinä ehti kuunnella kellon tikitystä seinällä, ja omat tunteet ja tarpeet pulpahtivat vahvasti pintaan. Ilo ja onni löysivät tähänkin osoitteeseen uudessa muodossa.
”Täällä leivoin ensimmäistä kertaa pullaa. Minä, 41-vuotias nainen! Olin niin onnellinen, että itkin, vaikka olihan ne tosi rumia”, Milja naurahtaa.
”Pelkäsin, etteivät lapset kaipaa minua”
Milja viihtyy uudella helsinkiläisellä asuinalueella. Esikoinen asuu jo omillaan aivan lähellä, ja nuorimman pojan koulu on pienen matkan päässä.
Hiekkalaatikkovuosien jälkeen on erilaista viettää aikaa nyt jo aikuiseksi kasvaneiden lasten kanssa. Kun molemmat pojat ovat kotona, tehdään porukalla ruokaa ja veljet kinastelevat kotoisasti – tai sitten vain pötkötellään, nauretaan ja selaillaan kylki kyljessä puhelimia.
”Pelkäsin, etteivät lapset kaipaisi minua, kun he ovat kasvaneet. On ollut hienoa huomata, että voimme hengailla yhdessä aikuisina ja keskustella monista asioista. Pojilla on hauskoja juttuja, omia vahvoja mielipiteitään ja he vaativat hyviä perusteluja minulta.”
Vaikka Miljan kotona asuva kuopus on jo iso, hänelle on tärkeää, että äiti on läsnä oman huoneen seinän takana ja äidin kanssa voi mennä kinastelemaan, että mitä ruokaa tehdään.
Miljalla on uudesta kodista jo rakas valokuvamuisto.
”Minun oli pakko ottaa kuva maailman kauneimmasta näystä. Vanhin poikani oli tullut armeijasta lomille, ja hän nukkui olohuoneessa. Huoneessaan, seinän toisella puolella nukkui nuorempi poikani, ja avoimesta oviaukosta pilkottivat molempien jalkaterät. Ovat ne niin ihania, kun ne nukkuvat!”
Äidin oma pleikkari
Miljan kauniissa kodissa on vahvoja värejä ja intohimot esillä – rakkaus Italiaan ja Roomaan on vallannut lähes koko kirjahyllyn ja palan keittiötäkin. Kodissa on myös yksi ihan oma juttu – äidin oma pleikkari.
”Poikani kielsi minua pelaamasta pleikkariaan, koska minulla palaa helposti hermot ja ohjain saa kyytiä. Ostinkin tänne oman pleikkarin ja siihen omat pelit”, Assassin's Creedin pelaamista pienen tauon jälkeen aloitteleva Milja kertoo.
Thainyrkkeily, porrastreenit, rakkaus Italiaan, mielenkiintoinen työ ja ystävät sekä hyvät välit lapsiin tekevät Miljan elämästä täyttä ja hyvää.
”Vierastan ajatusta, että eron jälkeen ja lasten kasvettua elämässä pitäisi täyttää jokin tyhjiö. Elämä on hyvää tällaisenaan. Kun sinulla on rutiinit kunnossa ja tykkäät elämänlaadustasi, niin se kyllä kantaa muutoksen jälkeenkin.”
Vastuu asumiskuluista vanhemmalla
Kesäsade kastelee helsinkiläistä pihamaata ja pilvet roikkuvat matalalla. Miljan parvekkeella on viherkasveja ja pienen kodin pyykkiteline. Parvekkeen ovella Milja hörppää kahvia ja toteaa, että kesän aikana kodin virka on ollut lähinnä huoltovarikko. Kesätöitä tekevä poika ja etätyötä tekevä äiti ovat käyneet siellä pyörähtämässä ja pesemässä pyykkiä.
Kuinka sitten on kotitöiden laita, kun aikuinen lapsi asuu kotona? Milja naurahtaa, että mikään ei ole muuttunut, vaan sama lusmuilu jatkuu, mutta lisää samaan hengenvetoon, että sentään lapsi pesee omat vaatteensa ja pistää tiskit pyynnöstä koneeseen. Pojan huoneeseen on kuitenkin äidiltä pääsy kielletty – sinne ei passaa tulla järjestelemään tavaroita ja viikkaamaan vaatteita.
Miljan mielestä vastuu asumiskuluista on vanhemmilla, kun lapset ovat armeijassa tai opiskelevat. Hän kiittää lastensa isää siitä, että vaikka he eivät asu saman katon alla, tämä on kuitenkin aina osallistunut lasten asumiskulujen maksamiseen. Vanhemmat eivät kuitenkaan kustanna ihan kaikkea – kun vaikkapa kesätöistä kertyy tuloja, niillä maksellaan omat vapaa-ajan huvit.
”Poika ostaa omat vaatteensa ja maksaa vapaa-ajan menot, leffaliput ja muut.”
Tulostinta ja tuorekelmua lainaamassa
Milja kiittelee uutta naapurustoaan siitä, että siihen on siunaantunut saman henkisiä ja sosiaalisia ihmisiä. Samassa talossa asuu esimerkiksi Miljan ikäinen Karita, joka nappasi vasta taloon muuttaneen Miljan seurakseen omalle saunavuorolleen. Vastapäisessä talossa asuvan iäkkäämmän rouvan kanssa Milja käy puolestaan iltakävelyllä.
”Ollaan me suomalaiset kummallisia. Ei voida bussissa tervehtiä, mutta voidaan hyvin istua alasti saunassa naapurin kanssa!” Milja nauraa.
Naapureilla on yhteinen chatti, jossa vaihdetaan kuulumisia ja lainaillaan sokeria, tulostinta tai vaikka tuorekelmua puolin ja toisin.
”On hauskaa, että meillä kaikilla on niin erilaiset elämät ja elämäntilanteet, mutta naapurustoon on osunut hyvä porukka tosi sosiaalisia ihmisiä. Vuokra-asumisessa on se hyvä puoli, että on niin vapaa – voi tulla ja lähteä, kun siltä tuntuu.”
Löydä uusi kotisi, klikkaa tästä.
Kesken juttutuokiomme Miljan kasvoille nousee hymy, katse liukuu vaivihkaa puhelimen näytölle. Siellä on viesti hänelle tärkeältä ihmiseltä. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja mitään parisuhdeneuvoja tai eronneen sinkkuäidin käsikirjaa ei Milja ryhdy latelemaan. Yksi hyvä elämänohje hänellä on jokaiselle.
”Onnellisuutesi on kiinni siitä, mitä elämälläsi teet. Muuta ne asiat, jotka voit muuttaa. Haluatko olla tilanteessa missä olet, juuri sen ihmisen kanssa, jonka kanssa olet? Haluatko olla siinä puolen vuoden päästä, entä vuoden – tai kymmenen vuoden päästä? Sitä on hyvä miettiä.”
”Minä olen ainakin hirveän onnellinen juuri nyt.”
Onko sinulla tai SATOkodissa asuvalla tutullasi mielenkiintoinen tarina kerrottavana? Ole meihin yhteydessä kotona@sato.fi