Viheralueet ovat kaupunkilaisten olohuone

Kaupungin viheralueita on mukavaa katsella, ja ne vaikuttavat myös terveyteemme. Kaupunkilaisten luontosuhde on muuttumassa – mihin suuntaan? 

Iloinen puistokummi Jyrki istuu nurmikolla risti-istunnassa päällään huomioliivi ja kädessään roskakeppi.
Jyrki Brandt haluaa pitää roskattomana etenkin lähipuiston, jossa hän käy usein tyttäriensä kanssa.

Tiesitkö, että tupakantumpin maatuminen kestää jopa kymmenen vuotta? Entä sen, että valosaaste taivaalla saattaa haitata tähtikuvioiden tunnistamista? Helsinkiläinen Jyrki Brandt on hyvin perillä näistä – niin kuin monista muistakin kaupunkiluontoon liittyvistä ilmiöistä.

Nelikymppinen perheenisä on yksi Hyvä kasvaa Helsingissä -liikkeen vapaaehtoisista puistokummeista, jotka siivoavat, kitkevät, haravoivat tai hoitavat kasveja kaupungin viheralueilla.

Perheineen Pohjois-Helsingin Malmille kotiutunut mies alkoi kiinnittää huomiota lähipuiston tumppeihin sekä muihinkin jätteisiin viime keväänä. Lumen sulettua esiin tulivat kaikki edelliskesän roskat.

– Nappasin seuraavalla rautakauppareissulla mukaan roskapihdit ja lähdin päiväkävelylle noukkimaan roskia. Huomasin heti, kuinka hauskaa ja rentouttavaa puuhaa se on. Kannan mukanani aina myös taskutuhkakuppeja, joita annan sellaisille ohikulkijoille, jotka ovat viskaamassa tumpit maahan.

Muutaman roskienkeruukierroksen jälkeen Jyrki tuumi, että kaupungista löytyy varmaan muitakin roskien keräilijöitä ja löysi netistä Helsingin kaupungin rakennusviraston kautta Hyvä kasvaa Helsingissä -liikkeen sivuille. Siellä haettiin lisää puistokummeja viheralueita hoitamaan.

– Liityin kummiksi ja sain itselleni uudet roskapihdit ja liivin, josta minut tunnistetaan puistokummiksi. Mitään velvollisuuksia kummius ei aiheuta, ja kerään roskia ihan mistä haluan, tietysti mielellään siellä, missä muutoin ei kukaan siivoa.

Kaupunkilainen ja luontosuhde

Jyrki on malliesimerkki kaupunkilaisesta, jolle luontosuhde ja vihreät alueet ovat tärkeitä. Niin tärkeitä, että hän käyttää omaa vapaa-aikaansa lähiympäristönsä puhtaanapitoon.

– Roskien kerääminen ulkona on simppeliä, jopa terapeuttista toimintaa, joka tuo vastapainoa hektiselle työpäivälle. Tietysti raitis ilma ja luonnossa liikkuminen ovat myös plussaa.

Puistokummi haluaa pitää roskattomana etenkin lähipuiston, jossa hän käy usein kahden pienen tyttärensä kanssa. Myös oman taloyhtiön raitti on mukavaa siivota puhtaaksi. Roskienkeruuseen hän ehtii noin kerran viikossa – juuri silloin, kun se itselle parhaiten sopii.

Kummitoiminta on tähän saakka merkinnyt Jyrkille omaa aikaa ulkoillen, mutta liike järjestää etenkin keväisin paljon siivoustalkoita, joissa olisi mahdollista tutustua myös muihin puistokummeihin. Uuden harrastuksensa myötä Jyrki on huomannut, että viheralueita puhtaana pitävät kaupunkilaiset ovat aivan oma alakulttuurinsa.

– On mielenkiintoista seurata netissä käytäviä keskusteluja ja tapahtumia. Olen itsekin suunnitellut järjestäväni jossain vaiheessa pienimuotoiset siivoustalkoot lähialueellani.

Parhaat elämykset puistokummiudesta syntyvät Jyrkin mielestä silloin, kun saa siivottua oikein roskaisen kohdan puhtaaksi. Jyrki on huomannut, että siivotut kohdat pysyvät myös pidempään roskattomina: ihmiset siis arvostavat roskattomia alueita. Myös tuntemattoman ohikulkijan kiitos lämmittää mieltä, vaikkei palaute vapaaehtoistyöstä Jyrkille tärkeää olekaan.

– Minulla ei ole tarvetta paukutella henkseleitä, vaan teen tätä mielellään yhteisen hyvän vuoksi. Enkä kutsuisi itseäni luonnonsuojelijaksi, mutta kaikilla on mukavampaa, jos ympäristö on puhtaampi.

Luonto rauhoittaa mielen

Kaupunkilaismiehelle luonto on tärkeä pakopaikka arjen melskeestä.

– Hakeudun usein paikkoihin, joissa on mahdollisimman vähän melua ja liikennettä. Vihreät saarekkeet ovat olennainen osa asumisviihtyvyyttä kaupungissa.

Vaikka Jyrki arvostaa vihreää, hän on siinä mielessä kaupunkilainen, että luontoelämyksiksi riittävät päiväretket lähialueen luontoon. Maalle meno tai useampien päivien oleilu siellä ei häntä houkuta.

– Olen järvenrantakaupungista kotoisin, mutta Helsingissä järven virkaa toimittavat aukeat peltoalueet. Ne riittävät nyt minulle.

Luontoelämykseksi kaupungissa Jyrki laskee myös tähtitaivaan katselemisen nelivuotiaansa kanssa. Siitä huolimatta, että valosaaste joskus vähän häiritseekin tähtikuvioiden tunnistamista.

– Tähdet tarjoavat lukemattoman määrän tarinoita. Lapsen kanssa taivas herää aivan erityisellä tavalla eloon.

Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen kannustaa luontoon erityisesti kaupunkilaislapsia.

Niin tähtitaivaasta kuin muistakin luontoelämyksistä kannattaisi nauttia vähintään viisitoista minuuttia päivässä. Tässä ajassa ihminen palautuu stressistä. Esimerkiksi kolme puolen tunnin kävelylenkkiä viikossa lisää jo kokonaisvaltaisesti mielen hyvinvointia. Näin kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen, joka on jo pitkään tutkinut viheralueiden merkitystä ja terveyshyötyjä ihmisille.

– Hiihto- tai patikkareissu Lappiin antaa kyllä hetkellisesti hyvän olon, mutta pitkällä tähtäimellä terveyshyödyt syntyvät säännöllisestä oleskelusta luonnossa.

Kaupunkiympäristön informaatiotulva ja häly pitävät meidät jatkuvassa hälytystilassa. Luonnossa aistit rauhoittuvat ja kaikenlainen suorittaminen vähenee.

Luonnossa oleskelun hyviä vaikutuksia ovat muun muassa stressin lieveneminen, verenpaineen lasku, mielen rauhoittuminen, liikunnan hyödyt ja moniaistiset luontokokemukset. Nämä taas parhaimmillaan ehkäisevät suomalaisten yleisimpiä kansansairauksia: verenpainetautia, kakkostyypin diabetestä, masennusta ja burn-outia.

Pienikin annostus on hyvästä

Viheralueille hakeutumisen lisäksi kaupunkilaisten terveydelle tärkeää on se, että kodin ikkunasta näkyy jotakin vihreää tai että kotimatka töistä kulkee metsikön läpi.

– Kaupunkiluonnon myönteinen vaikutus syntyy siitä, että viheralueet ympäröivät ihmisiä heidän tavallisessa arjessaan, Liisa Tyrväinen sanoo.

Mitä lähempänä luonto on asuinalueita, sitä helpommin ihmiset lähtevät ulkoilemaan. Jos viheralueelle on pitkä tai hankala matka, kiireinen nykyihminen valitsee helposti ulkoilman sijaan tietokoneen ruudun, auton kaasupolkimen tai lähiostarin kaupat.

– Länsimainen elämäntapa, vähäinen liikunta ja virtuaaliympäristöt pitävät meidät valitettavan paljon sisätiloissa. Kehitys on kuitenkin kahtiajakautunut: osa ihmisistä vieraantuu luonnosta ja osa taas kaipaa sinne entistä enemmän.

Rakennetut alueet, kuten pienet puistot, eivät tarjoa samanlaista laatua ja elvyttävää vaikutusta kuin suuremmat luonnonmukaiset paikat, vaikkapa Keskuspuisto Helsingissä.

– Rakennetuilla, pienillä alueilla ilmansaasteet ja melu tunkeutuvat viheralueille, ja ympäröivät rakennukset näkyvät niiden sisään. Suosituimmat alueet myös ruuhkautuvat, ja luonto kuluu niissä nopeasti.

Puistokummi Jyrki Brandtille kaupunkiluonto on luonnollinen osa arkea, mutta mitä kokemuksia professorilla on keskiverto kaupunkilaisten viherajatuksista?

– Vielä kymmenen vuotta sitten luonto asuinympäristössä oli tärkeää suurimmalle osalle kaupunkilaisista, mutta kaupungistuminen muuttaa nopeasti luontosuhdetta. Vaikka urbaanit, pienet vihreät asumisratkaisut ovat rantautuneet meillekin, kaupunkien kalleimmat asuinalueet ovat usein lähellä luontoa. Luonnonläheisyydestä ollaan valmiita maksamaan asuntojen hinnoissa.

Kaupunkisuunnittelussa tulisi Liisa Tyrväisen mukaan pohtia aiempaa perusteellisemmin paljonko ja millaisia luontoalueita tarjotaan asukkaiden hyvinvoinnin tueksi. Asumisvalinnat ovat aina monen tekijän summa.

– Asuinalue valitaan oman budjetin mukaan, ja asumistarpeet muuttuvat iän myötä. Luonto auttaa monia suomalaisia palautumaan stressistä, mutta muitakin keinoja on, esimerkiksi musiikki ja taide.

Lapset, kaupunki ja luonto

Etenkin kaupunkilaislapsia Tyrväinen haluaa kannustaa luontoon. Allergiat ovat lisääntyneet, ja sisätilat, Ipadit ja liikkumattomuus passivoittavat mieltä.

– Luontoympäristössä leikkiminen parantaa lapsen motoriikka, elimistön mikrobikanta monipuolistuu ja aistit saavat virikkeitä. Luontoa käytetään usein myös terapia- ja kuntoutusmuotona niin lapsille kuin aikuisille.

Onko suomalaisten perinteinen suhde luontoon muuttumassa?

– Toivottavasti ei. Luontosuhde syntyy jo lapsuudessa, ja luonto on keskeinen osa myös suomalaista kaupunkia. Vahva luontosuhde vaikuttaa osaltaan myös kestäviin kulutusvalintoihin – ja niitä valintoja maailma nyt tarvitsee.