Jaettu talo on kaksinkertainen ilo
Helsinkiläisen Gadolininkadun asukkaat muuttivat uusiin SATOkoteihinsa huhtikuun alussa. Ensimmäisissä yhteisissä pihajuhlissaan he paljastivat vinkit siihen, miten yhteishenki syntyy tyhjästä.
Gadolininkatu 1:n sisäpihalta kuuluu rytmikästä lattarimusiikkia. Aitaan on ripustettu kirjava viiri, ilmapallot heiluvat hennossa kevättuulessa. Talon asukas Jari Niemelä ja SATOn yhteisömanageri Olli Järvenkylä ovat kumartuneet asentamaan taloyhtiön uutta kaasugrilliä katoksen alla. Pian on tarkoitus viettää talon asukkaiden kesken Pikku Wappua, ensimmäistä yhteistä pihajuhlaa.
”Saa nähdä ollaanko sisällä vai ulkona”, Järvenkylä pohtii ja vilkuilee taivaalle.
Viisikerroksinen SATOn uudisrakennus valmistui maaliskuun lopussa Helsingin Kumpulaan, aivan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen kampusalueen viereen. Kaikki talon 83 vuokrakotia löysivät heti asukkaansa: nuoria, koiria, lapsiperheitä ja eläkeläisiä.
Moni on jo tutustunut naapureihin, vaikka talossa on ehditty asua vasta kuukausi.
”Kaikki täällä ovat aivan ihania”, Sirkka Silin-Niemelä riemuitsee.
”Olen tutustunut viimeisen kuukauden aikana useampaan naapuriin kuin kolmenkymmenen vuoden aikana yhteensä”, hän jatkaa.
Pikku Wapun suunnittelu on aloitettu hyvissä ajoin. Niemelä on luvannut grillata maissia ja makkaraa, Marjo Valonen on leiponut herkullisia sokerimunkkeja. Illan ohjelmassa on tutustumista ja rentoa yhdessäoloa.
Tärkeä kolmen K:n sääntö
Kello on minuuttia vaille kuusi, aurinko pilkottaa tummien pilvien takaa. Tarjoilut on katettu taivasalle ja pöytään on nostettu täysi termoskannu kahvia. Järvenkylä käy tervehtimässä paikalle saapuvia asukkaita.
Yhteisömanageri on ollut alusta asti mukana talon toiminnassa ja asukkaiden tukena. Ensimmäiset päivät ja viikot ovat tärkeitä, kun muutetaan uuteen kotiin ja ympärillä on täysin uudet ihmiset.
”Kolme K:ta – kahvia, kuuntelua ja keskustelua”, Järvenkylä tiivistää, mistä yhteisöllisyys ja luottamus yksinkertaisimmillaan syntyy.
Hän on isännöinyt kaksi kertaa viikossa ensimmäisen kerroksen kerhotilassa asukaskahvilaa ja tutustunut kupillisen äärellä talon asukkaisiin. Suunnitelmissa on, että vastuu yhteisen toiminnan järjestämisestä siirtyy toukokuussa valittavalle asukastoimikunnalle.
”Tarvitaan vähän huumoria ja yhteiset pelisäännöt”, Petra Isola antaa omat vinkkinsä hyvään naapurisopuun. Hän on yksi Gadolininkadun uusista asukkaista.
”Me ollaan puhuttu, että jatkettaisiin asukaskahvilan pyörittämistä yhdessä ja jaettaisiin järjestysvastuuta, ettei taakka koidu kenellekään liian raskaaksi”, Isola kertoo.
”On tärkeää, että tilaisuudet ovat avoimia ja kaikki saavat osallistua”, hän jatkaa.
Kylä kokoontuu myös Facebookissa
Juuri kun juhlat on saatu käyntiin, alkaa pisaroida vettä. SATOn palvelujohtaja Maria Aspala tarttuu kiireesti tarjoilupöytään ja siirtää sen yhdessä Valosen kanssa sateelta suojaan katokseen.
”Hyvä Suomen naiset!”, kuuluu kannustushuuto taustalta.
”Tämä on kuin pieni kylä. Se luo turvaa, kun on tuttuja ihmisiä ympärillä. Jos lähtee vaikka matkalle, naapuri voi katsoa asunnon perään”, Isola pohtii.
Muuton yhteydessä talon asukkaille perustettiin oma Facebook-ryhmä, johon on liittynyt jo 75 asukasta. Ryhmässä keskustellaan yhteisistä asioista, jaetaan neuvoja – ja pyydetään tarvittaessa vaikka iskuporakonetta lainaan. Kaikkea ei tarvitse osata ja omistaa itse, kun voi pyytää apua naapurilta.
”Facebook-ryhmän myötä asukkaiden nimet ja kasvot ovat tulleet tutuiksi, mikä on madaltanut kynnystä ryhtyä juttusille rappukäytävässäkin”, Isola kertoo.
Sateen ropina on vaihtunut illan mittaan iloiseksi puheensorinaksi. Seuraava yhteinen tapahtuma on jo suunnitteilla: asukkaat aikovat osallistua toukokuun lopulla järjestettävään Siivouspäivä-kierrätystapahtumaan.
”Samana päivänä on myös perinteiset Kumpulan kyläjuhlat. Voi olla, että lähdetään tästä yhdessä sinne”, Isola sanoo.